05 huhtikuuta 2018

Voi että ol kivvaa!

Jo vihdoinkin pääsin tänään kirjastolle. Just vielä puoli yhdentoista aikaan soi luuri ja kummitäti soitti mulle. Sanoin het alkuun, että ei oo kauaa aikaa jutella, kun on lähdettävä parkkikselle, että on kokoukseen meno ja siihen lisäksi vielä Kynäisten kokoontuminen. Koko sen vajaan vartin odotin, että saan puhelun loppumaan, mutta varmaan kolme-neljä kertaa koitin sanoa, että pitää lopettaa, niin aina vaan kummitädillä tuntui juttua piisaavan, kun onnitteli mua eilisten synttäreitten johdosta. Sit vihdoin viimein vähää ennen yhtätoista sain lopetettua puheun ja kiireen vilkkaa valmistautuun parkkikselle koittaan, että lähteekö autokultani käyntiin tänään. Lähtihän se, ihme ja kumma! Enstää tietenkin otin suojahupun veks ja lämmityspiuhan irti.
Ei muuta kun kohti kirjastoo ja hallituksen kokousta. Se on aina jännää, että löytyykö kirjastolta autolle parkkipaikkaa. Siellä kun aina vaan jatkuu ja jatkuu se urheiluhallin rakennus ja autojen parkkipaikka on nykyään kirjastorakennuksen yhdellä sivulla. Olihan siellä tilaa, onneksi!
Kokouksen alkuun saimme taas sumppia ja tällä kertaa ihanaa, mansikkahillolla täytettyä kääretorttua,se olt gluteeniton ja laktoositon, joten soveltui kaikille. Kyllä olt hyvvää kääretörttua, kuulemma aamusella leivottua! Kyllä kirjaston Panda-kahvilassa on ihanat leivonnaiset!
Itse kokous ei kestänyt varmaan puolta tuntia pidempään, mutta sit se Kynäisten juttu tuntui kestävän ja kestävän, vaikkei ihan kaikkia porukasta ollutkaan päässyt paikalle. Vaan jokaisesta tarinasta kehkeytyi aina jatkomuisteluita ja minä jo mietin, että pitääkö välillä nousta seisomaan, kun mun raihnainen selkä ei oikein tykkää kauaa aikaa istumisesta. Jaksoin kummiskin loppuun saakka.
Oli hiukan pähkäilyä, että ajanko eka kotiin, vaiko suoraan kaupalle. Kummiskin ajoin kaupalle.
Tein pienet, yllättävät ostokset ja kävin vielä liikkeessä, jossa en pahemmin vieraile. Mutta nyt päätäin rävväyttää, kerrankin. Olihan eilen ollut mulla synttärit!
Sit hissutellen tulin kotiin, tuo tie tuolta isolta maantieltä ol ihan sohjon peitossa, että pit vallan ykkösellä jurnuttaa autolla, ettei ois lähtenyt auto liitelemään omia reittejä ja voi valtava, mitkä raiteet ol sohjon seassa! Ei ole aura-auto käynt putsaamassa tietä! Nämä pienet pihatiet kyllä kävivät jurnaamassa jo silloin aamupäivällä, ihme ja kumma!
Nyt on auto sitten lopulta parkkiksella huppusen alla ja saakin olla lauantai aamuun saakka, jolloin meinasin startata auton porukoille.
Mutta olipa kummiskin kivvaa olla ihmisten parissa tänään :) Tykkäsin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)

Jouluhaikuhaasteen puuttuvat luukut 7-11

Tässä on tältä aamua tehdyt tuotokseni ( luukut 8-11) ja lisäsin uupuneen 7 luukun, kun huomasin, että sekin uupuu vielä tästä blogista. Nä...