perjantai 27. huhtikuuta 2018

Minulla on eräs kaveri..

Hän on naispuolinen ihminen. En tiijä, onko hän lintu vaiko kala. Näin vittumaisesti sanottuna.
Hän on minua kaksi vuotta vanhempi. Hänellä ei ole koskaan ollut miestä, eikä hällä ole muksujakaan. En tiijä ees, onko hällä koskaan ees ollut mitään romantiikkaa elämässään.

Tutustuimme yhdeksänkymmentä luvulla, kun tulin tänne Ähtäriin ekaa vuotta amikseen.
Asuimme molemmat asuntolassa. Ensin asuin asuntolan ykköskerroksessa, mutta melko nopsaan miut siirrettiin kakkoskerrokseen, että amiksen hömpänpömppä-sakki pääsee eka kerrokseen asuntolan hoitajan vahdittavaksi.

No, siis tutustuimme tämän kaverin kanssa sitten iltaisin keitellessämme solun keittiössä kaakaota ja käydessämme kaupoilla aikaa kuluttaessamme.
Juttua ja haasteltavaa tuntui aina piisaavan. Tuli kevät ja amis loppui. Hän valmistui ammattiin ja muutti takaisin kotiinsa. Vaihdoimme kuitenkin osotteita ja päätimme alkaa kirjeenvaihtoon.

Muutamat kerrat olen käynyt hänen luonaan, sekä hänen vanhempiensa luona, että sittemmin hänen kämpässään. Muutaman kerran hän on ollut mun luona, kerran ryypättin ja käytiin kylillä, kerran hän vietti viikonlopun mun sohvalla. Koitin häntä piristää, lämmitin saunan ja tein ruokaa. Ei käynyt kaveri saunassa, vaikka häntä varten sen lämmitin.

Sitä kirjeenvaihtoa piisasikin tämän vuoden kevääseen saakka, jolloin kirjoitin, etten keksi enää mitään kirjoitettavaa ja että en enää kirjoita kirjeitä muutenkaan.

No, tämä kaveri oli jo viime vuodesta lähtien joka helevetin perjantaiaamu laittanut mun luuriin: Mukavaa viikonloppuja..-viestejä.
Ens alkuun se ol ihan kivaa saada tekstaria, mutta kun sitä on jatkunut kuukausi- ja viikkotolkulla, niin mulla keittää sappi!
Siis ei helvetti, jos ei ihmisellä muuta kirjoitettavaa viestiin ole, kuin hyvää viikonloppuja.., niin saa pitää viestinsä!

Mä jo viikko sitten perjantaina jätin vastaamatta tuohon iänikuiseen viikonlopputoivotukseen, ajattelin, että jos en vastaa siihen, niin osaa lopettaa.

Yllätys, yllätys, tänä aamuna taas tul puoli yhdeksän aikaan samainen viesti, kuin viikko sitten: mukavaa viikonloppuja..
En vastannut!

Kirjoitin kirjeen tälle kaverille.
Pienen ja ytimekkään, että olen väsynyt nuihin joka perjantaisiin viikonloppuja..-viesteihin, että jollei ole muuta laittaa viestiin, niin säästäisi senkin rahan luurilaskussaan.

Kirje nyt odottaa pöydän kulmalla, että käyn tässä joku päivä kylillä.

Kyllä voi olla köyhät ajatukset ihmisellä, kun viikosta toiseen lähettää yhden ja saman viestin.
Ei koskaan kysele, mitä kuuluu? Mitä teet? Miten jakselet?

Että tällaista vitutuksen aihetta täällä viikosta toiseen.
Ei kyllä koskaan ole, että Jihuu, viikko mennyt, perjantai saapunut ja kohta tulee taas viikonloppuja..-viesti!

Juu, kiitos ja hei!

2 kommenttia:

  1. Oletko koskaan koittanut lähettää tuolle tyypille takaisin kysymyksen, 'miten sun viikko meni, mitä sulle kuuluu?'. Kokeilepas sitä, ja katso alkaako kertomaan asioistaan. En minäkään ymmärrä, miksi pitää vaivautua laittamaan viestejä, joissa ei ole käytännössä yhtään mitään sisältöä. Tekisin ihan samoin kuin sinäkin: katkaisisin välit kokonaan. Se voi tuntua pieneltä asialta, mutta pitkään jatkuttuaan se tosiaan ärsyttää. Mutta kokeilisit nyt kuitenkin, jos se juttu viriäisi kyselemällä.

    VastaaPoista
  2. Juu, kyllä olen kysellyt hänen kuulumisia. Aina vastaus, ihan hyvin menee. Ja vaikka kysyn, että mitä sulle kuuluu, niin vastaus, ihan hyvää kuuluu. Siis todella turhauttavaa vaivautua kysymään, kun vastaus on aina yhtä ympäri pyöreä.Ja ne kirjeet oli samaa tyyliä, koskaan ei kunnolla kertonut asioista, vaikka kuinka kirjeitse kyselin, että onko romanssirintamalla jotain kivaa. Ohitti tuonkin kysymyksen ihan ilman mitään vastusta. Kyllähän mä jokin aika sitten parhaani koitin katkaista välejä, vaan kirjoitti kirjeitä ja kortteja ja kyseli, että miksen kirjoita. Sit alkoi nuita viestejä sadella. No, nyt on eka viikonloppu ilman viestiä, kun vappuaattona sain hyvän vapun toivotuksen ja monen tunnin jälkeen vasta kirjoitin sille pitkän viestin just nuista viikonloppuja-viesteistä. Toivotteli vain pikaista paranemista. Ihme ja kumma. Oon miettinyt ihan soittamista, että tulisko sieltä sittenkään mitään uutta tekstiä, mutta vielä oon skipannut sen.

    VastaaPoista

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)