torstai 22. helmikuuta 2018

Tähdet suosiollisessa asemassa epäonnelle elämässäni

Oli pakko nousta sängystä läppärille kirjoittamaan tekstiä tämän hehkeän otsikon alle näin yöaikaan, kun kello kulkee kohti aamuyökahta.
Koko helkatin akuvuosi on mulla ollut yrittämistä ja yrittämistä saada kunnollinen vuosi käyntiin, mutta Aina tuntuu vaan tulevan takaiskuja elämässä. Vaikka ja mitä tekisin. Aina. No, mulla oli kyllä aikamoinen onnenkantamoinen loppuvuodesta, että nyt sitten räpelletään siitäkin eestä ja oikein urakalla. Paskasta kohti uutta paskaa. Näin se vain on.
Tammikuun ekana torstaina olen kauhealla kiireellä lähdössä tavaroineen päivineen parkkikselle, että nytpä lähden asioille kylälle, kun on kirjoittajaseuran kuukausittainen tapaaminen kirjastolla ja sen jölkeen vielä kauppareissua tiijossa. Saan tavarat autoon ja putsattua lämmityksessä olleen auton lumesta. Istahdan ratin taakse, saan turvavyön kiinni ja kun koitan startata, ei mitään! Pieni inahdus kyllä kuuluu, vaan ei starttaa. Taas tässä ollaan! On jo toinen kerta tän autokullan kanssa, kun en pääsekään kyläreissulle. Olen lähdössä pihaani kohden, kun äkkään kysyä naapurin tutulta naiselta, että onko hänen miehensä kotona ja että voisiko hän antaa virtaa mun autoon. Eukko menee sisälle ja kohta molemmat tulevat ulos ja ukko huutaa, että Soita Korsunmäelle, että kyllä he tulevat auttaan ja että kyllä se numero löytyy. Siitä paikasta ampasen tavaroiden kanssa toista taloa kohti ja huudan perääni, että kyllä mä tiijän, mihin mä sitten soitan. Päätän, etten enää kyllä koskaan, koskaan, koskaan kysy heiltä mitään apuja! Pääsen sisälle ja soitan äiteelle. Sit soitan yhdelle kirjoittajaseuran jäsenelle, että en pääse tapaamiseen ja että laitan hälle viestinä seuraavan tapaamisen kirjoitusaiheet. Nekin pitää arpoa aihepöniköstä. Onneksi nainen ehti vastata, sanoi, että ol just lähdössä ja että aikoi jättää luurin kotiinsa. Onneksi ehdin pirauttaa hälle.
Iltapäivällää olikin sitten lähtö porukoille auton akun lataukseen. Eihän mulla täällä mitään latausjuttuja ole. Siinä päivän aikaan miettiessäni päätän, että nyt on autoon saatava uusi akku, En enää kestä tällaisia tilanteita. En luota hetkeekään enää vanhaan, uusi on saatava!
Seuraavana päivänä pääsen kaupan kautta vihdoin omaan kotiini ja maanantaille on sovittu auton akun hankinta. Koko viikonloppu menee niin videoiks tuon tapahtuman johdosta. Vitutuskäyrä on huippulukemissaan.
Maanantai saapuu ja odotan, että porukat tulis hakeen mut akun hankintaan. No, menee tovi ja tulevat, akku onkin jo hankittu. Mä niin oisin halunnut olla itte ostamassa sen. Ja taas vituttaa! Äitee sanoo, että hän ol antanut isäpuolelle sen joulun alla jättämäni kinkkurahan akun hankintaa varten, mut eihän se yksistään ollut riittänyt. Kipitän parkkikselle ja siellä saan motkotuksia, että auto pittää putsata, kun laittaa lämmitykseen ja plaa plaa plaa. Isäpuoli potkii auton renkaita ja harjaa lyhytvartiselle harjalla lumia pois. Hittoko mä yöaikaan meen autoo putsaamaan, en taatusti! Kyllä mä sen muuten putsaan ennen lämmitykseen laittoa. No, eihän se akun vaihto parkkiksella onnistu, akku onkin sen verran matalampaa tekoa, että taas on lähdettävä porukoille päiväksi. Ei muuta ku matkaan, isäpuoli lähtee eeltä mun autolla ja me äiteen kanssa tehhään pankki-ja kauppareissu. Varaudun maksaan akun loppuhinnan.
Loppuviimein pääsen taaskin kauppareissun jälkeen takasin omaan kotiin, piti hakea tulomatkalla postipisteestä huutonetin paketti. Olin kyllä maksanut huutamastani tuotteesta postikuluja ihan ruhtinaallisesti, vaan jouduinpa lunastaan paketin! Myyjä oli tunkenut isoon Helposti-kuoreen kolme kirjaa, jotka ylittivät rajoitetun painon, 500g. Kyllähän mun mieltäni lämmitti!!!! Voi helkuti helkutti! Päässä kihisi, että laitan palautteeseen kyllä, että negatiivinen, kun jouduin lunastaan ja maksaan paketista vielä reilut viis euroa, kun olin jo maksanut postikuluja reilut seittemän euroa. No, niin kanssa tein, niin sain sähköpostia myyjältä, että haluaa maksaa postikulut ja tän lunastushinnan mulle tilille takaisin ja pyyti, että vaihtaisin palautteen, jos vain suinkin mahdollista. Tovi siinä menee miettien, kun laitan vastauksen sähköpostiin ja tilinumeroni. Saan summan tilille korotettuna seuraavaan tasasummaan, tais olla 13 euroa. Kun summa näkyy tililläni maksettuna, vieläkin pohdin palautteen vaihtoa. Teen sen, mutta kommentoin siihen asiasta.
Kun tästä on selvitty, tulee eteen uusi takaisku.
On perjantai aamu, laitan läppäristä wifi-laitteen päälle ja aukaisen läppärin ja menen laittaan suhveen tippumaan.
Kun tulen kahvimukini keralla takaisin läppärille ja koitan mennä nettiin, ei se toimikaan.
Luurista oli saman yön aikana hävinneet kaikki puhelinnumerot! Alan etsiä, mistä numerot saapi palauttaa takaisin. Luurissani on vain kahden viestin numrot tallelle, nuissa viesteissä, mutta nimiä ei ole. Mua uhkaa jo pikkuisen pieni paniikki, että mitä mä nyt teen? Ei toimi netti, eikä oo luurinumerot tallella. Tovi siinä menee, kun jostain ihmeestä eksyn kohtaan, jossa lukee: Microsoft-tili kaipaa huomiota. Teksti on keltaisella. Koetan klikata sitä. Menee tovi ja teksti häipyy. Menen luurinumerot kohtaan ja siellä on lista nimistä ja numeroista! Tuo luuripiru on muutamat kerrat pimentynyt ihan ennen aikojaan, vaikka akkua on kyllä ollut. Ei ole siis mikään paras luuri, vaikka onkin jonkinmoinen älyluuri, mutta Lumia550 vain, ei sen kummoisempi ja vasta hiukan päälle vuoden verran mulla ollut.
Kun kerran en pääse nettiin läppärillä, alan kirjoittaa luurista kaikki tallennetut numerot paperille, että lisään ne osoitemuistioon, kun ei kerran luuriinkaan voi enää luottaa.
Koko viikonloppu menee taas päin prinkkalaa, kun netti ei toimi. Koetan luurin netin avulla fb:n Elisan sivuilta kysellä, että missä häikkä? Saan vaikka minkämoisia neuvoja Elisan palvelun ihmisiltä privaviestinä, mikkään ei tehoo! Pikkuvelikin käy kylässä ja koittaa vaikka mitä tehhä, mut eipä oo mittään apua. Päätän, että maanantaina het aamusta meen Tekniset-liikkeeseen läppärin ja wifi-laitteen kera. Viimeisen neuvon saatuani Elisan ihmiseltä, kommentoin hälle, että meen liikkeestä pyytään apuja. Saan kommentin, että ei liikkeeseen kannata mennä, että soita omaguru-palveluun että siellä ne osaa neuvoa. Joo varmaan alankin itte vielä lisää ettiä läppäriltä vikaa jonkun epämääräisten luurineuvojen avulla, MÄ HALUAN KONKREETTISTA APUA!!!! Taas tulvii korvistani savua!!!! Ei muka pitäs mennä oikeelta ihmiseltä kysyyn neuvoja!!!!!!!! Että voi olla taas niin niin niin!!!!!!
Maanantai koittaa, olen koko viikonlopun seikkaillut luurin netin avulla sivuilla. Ei oo mun hommaani tuo luurinettailu! Luurissani on netti ihan tuon watsupin takia, että saan, vielä ainakin ilmatteeks viestiä muutaman ihmisen kanssa. Tiijä, millon sekin alkaa maksulliseksi.
Niinhän siinä sitten käy, että liikkeessä mies ei saa mittään tehtyä läppärille, kun iltapäivällä käyn sitä kyselemässä. Sanoo, ettei asetuksissa pysy päällä tuo nettijuttu, wifi-laitteessa on häikkää, mutta sen sim-kortti kyllä on kunnossa. Pyydän mieheltä Elisan asiakaspalvelun luurinumeron ja soittoajat ja lähden maksettuani pois. Sinne men 20 euroa.
Pääsen kotiin ja soitan Elisan asiakaspalveluun, menee ihan pieni hetki ja sitten toisessa päässä vastataan, ei tarttenutkaan jonottaa tunteja! Hienoa! Saan ihan hyvää palvelua mukavalta naiselta. Tilaan siis uuden wifi-laitteen, edellisestä jäi maksua vielä kolme erää, jotka tietty joudun maksaan, kun takuuaika oli umpeutunut puolisen vuotta sitten. Hienoa! Tämäkin lämmittää mieltäni! Nainen sanoo, että hän katkaisee samalla nettiliittymän ja tarjoo mulle uudella hinnalla toisen liittymän. Samaan syssyyn pyydän myös uuden sim-kortin, kun nyt konkurssiin mennään, niin mennään kunnolla! Nainen lupaa, että paketti lähtee joko samana päivänä, tai sit het seuraavana, mutta nopsaan se tulee. Luotan siihen, että kanssa saan paketin.
Torstaina on taas kirjoittajaseuran tapaaminen. Sen jälkeen ajelen kylälle postipisteeseen hakeen Elisan paketin, meen taas tekniset liikkeeseen läppärin ja uuden wifi-laitepaketin kera, niinkuin oli sovittu myyjän kanssa. Mulla on siis uudempi läppäri nyt mukana. Se oli jo edellisen takaiskun jälkeen hankittuna odottanut käyttöä.
Taas menee liikkeeseen 20 euroa. Se on mielestäni pieni summa siitä, että pääsen taas moitteettomasti läppärillä hoitaan asioita netissä.
Tästä kun päästään, niin edessä on taas ikävyyksiä!
Mulla on jo jonkin aikaa pakkasilmat kuivattaneet huulia ja olenkin rasvaillut niitä Blistex-huulirasvalla. Se on kaikkein parhainta huulirasvaa. En luota mihinkään halpisrasvoihin, niistä ei oo mittään muuta ku harmia!
Tiistaina olen just käynyt kyläreissulla apteekissa ja ajattelen, että taas menee tovi, ennen kuin avaan sen puljun oven. Toisin käy, iltaa myöten mun huuleeni tulee pallukka. Just! Tämä tästä vielä puuttuikin, yskänrokko, eli huuliherpes. Voi sissos sentään! Pitkään töllössä on pyörinyt mainos Zovirax-voiteesta, ei kun se listalle ja seuraavan päivän kauppareissulla ensin apteekkiin sitä ostamaan. Hävettää tehhä kauppareissua ja koitan piilotella pallukkaa takin kauluksen sisällä, että selviän kassalta pois.
Sit kotona alkaa rasvailu. Samaan syssyyn on tunne, että kropassa tapahtuu jotain, Ne on tulossa, on ihan vahva aavistus! Lasken kalenterista päiviä, ei niiden vielä pitäs toviin tulla, mutta varaudun kummiskin.
Niin kanssa käy, seuraava aamu valkenee taas niin mieltä ylentävänä, Naistenpäivät on täällä! Ja mulla on pallukka huulessa! Ei vois elämä enää paremmin rullata! Saman päivänä on kirjoittajaseuran kokous. Otan kaksi kertakäyttömukia mukaani, että saan siitä tötteröstä vaan juoda vettä kokouksessa. Jätän huuleen rasvan laittamatta, sitä kun pittää öysätä neljän tunnin välein. En halua lähteä kokoustamaan valkoista rasvaa huulipielessä.
Eikä tässä vielä kaikki!
Eilen, kun aamusella ajoin Likkojenlenkin kautta kylää kohden, just kun olin alittamassa junaradan siltaa, tuulilasiin kopsahtaa ylhäältä sillalta joku jääpala. Kuuluu iso paukahdus! Oikein säikähdän sitä. Nyt sekin sit tapahtui! Kauan olen jo odottanut ja kauhulla pelännyt, että koska tuulilasiin kimpoaa joko kivi tai jokin muu, joka tekee iskun lasiin ja nyt se sitten tapahtui! Mulla siis ehti olla tämä auto reilut viitisen vuotta. Kaupan pihaan kun pääsen, syynään tuulilasia. Huomaan siinä vain yhden pienen pienen iskukohdan. Ois sillä samalla reissulla pitänyt osata käydä varaosaliikkeessä, mutta mistäs Nainen moisia tietää. Olen luottanut siihen, että isäpuoli osaa neuvoa.
Iltapäivällä pirautan äiteelle ja kerron asiasta. Saan pikaneuvoksi, että kävisin talouspyyhkeellä putsaamassa tuulilasia ja laittamassa iskukohdan päälle teippiä. Mulla onkin sellaista kirkasta leviää teippiä. Ei jutella kovin kauaa, kun lähden parkkiselle. Saan myös neuvon, että auton varaosaliikkeessä on sellaista Jotain, jota laitetaan tuulilasiin, kun kivi kimpoaa siihen, ettei iskukohta pääse kovin pahasti leviään.
Kiva, kiva, se on sitten seuraava hankita auton tuulilasi! Kuinkahan monta miljoonaa sekin maksaa?
Parkkisella huomaan, että onhan lasissa tuon iskukohdan lisäksi pari muutakin merkkiä, jotka päätän teipata samaan syssyyn. Onneksi tuulilasi oli kyläreissu jäljiltä vielä ihan sulana, vaikka auto ehtikin olla parkkisella monta tuntia.
Kyllä mun mieltäni niin nii ylentää! Minkäs sille mahdat, kun paskassa rämmitään, niin sitä sitten rämmitään! Ei aurinko paista tähän risukasaan, ei!
Puolisen tuntia ehdin siinä odotella, että Kauniit ja rohkeat alkaa töllöstä. Sen jälkeen meen löylyihin, niin olen päättänyt.
Luuri soi ja kuka ihana siellä soittaakaan, Rakas Mies!!!!!!!
Saan kuulla hänen päivästään, että hälläkin on taas ollut vastoinkäymisiä. Oikein naurattaa molempia, että ei mene hehkeesti kummallakaan. On ihanaa, kun pystyy ja saa yleensäkin nauraa vastoinkäymisilleen Rakkaan Ihmisen kanssa <3 Nopsaan menee se lempiohjelman odotteluhetki ja sit on stopattava puhelu, kun herätyshälyytys alkaa soida mun luurissa, se häiritsee puhumista.
Saunassa otan oikein kunnon kovat löylyt ja koitan hengittää kuumaa ilmaa kurkkuuni suu auki. Mullahan on ollut kiusana yskä jo pitkän pitkään, johon eivät lekurissa syksyn hyppäilyjen aikaan sanoneet lekurit juuta eikä jaata. Silloinhan mun pit hypätä verikokeissa useesti ja jopa sydänfilmissäkin ja sit siellä sydänlekurillakin kuulemassa, että ei mun sydämessä mitään vikaa ole, että ihan hyvältä näyttää ja se vika oli ollut ekalla kuvauskerralla siinä masiinassa, jota se labran hoitsu oli käyttänyt! Minä jo silloin ehdin pelätä vaikka ja mitä sydänoiretta! Helevetti sentään, etten paremmin sanois!
Mulla siis jo illalla saunan jälkeen tuntui siltä, että kaikki ei ole kohdallaan, kurkku tuntuu kipeeltä ja yskiminenkin on pahempaa.
Olen muutaman kerran joutunut asioimaan paikassa, jossa on ollut lenskaisia ihmisiä, viimeksi eilen kaupalla.
Mulla ei ole ollut kunnon flunssaa aikoihin, mitä nyt uuden vuoden aattona piti sitä pientä kuumetta. Mulle yleensä flunssa alkaa kurkkukivulla ja yskällä. Nyt tuossa yskäss on se sellainen jännä lisä, joka kyllä enteilee pahempaa.
Olen koittanut koko tän vuoden ostaa joka kauppareissulla vitamiineja hedelmien muodossa. Jotkut kerrat ostin aina appelsiineja ja omppuja. Nyt olen jättänyt appelsiinit kauppaan ja omputkin ja vaihtanut banaaneihin. Omppuja löytyy jääkaapista vielä kaksi edelliseltä kauppareissulta, ei vaan ole tehnyt mieli. Ja yhteen aikaan joka ilta niitä piti popsia, se ol oikee himo mulle, jääkaapissa säilytettyä omppua ja appelsiinia, voiko parmpaa enää olla!

Mutta että näissä kuvioissa täällä, näin vartin yli kolome torstaiaamuna ja huomen aamulla, siis perjantaina, saa olla 8-16 passissa, että koska tullee äijät syynään jostain Espoosta saakka nuita vesihanoja, että uusitaanko niitä vai ei. Aatella, että ei lähempänä ole moisia vaihtajia ja syynääjiä! Kirjeessä, joka tul kaupungilta, oli vain, että eivät käy joka asunnossa, mutta että nuin suurpiirteinen aika taas ol annettu! Anna mun kaikki kestää!!!! Ja vielä kirjeessä olt, että tulevat avaimilla. Sekin kummastuttaa, että soittavatkohan ensin ovikelloa, vai tulevatko vain ovesta sisään, vaikka tääll ollaan kotona??? Jää nähtäväksi!

5 kommenttia:

  1. Oletko kokeillut jakaa nettiä puhelimen kautta tietsikkaan? Minä luovuin kaikista ylimääräisistä laitteista ja käskin poikiakin käyttämään tietsikalla ja pleikkarilla puhelimesta jaettua nettiä niin ei tarvita erillistä nettiliittymää muihin laitteisiin. Kommentoisin pitemmin, mutta esikoinen vikisee kipuaan taudin kourissa. Valvonut koko yön ja valvottanut siinä ohessa minua. Parempaa torstaita sulle. Torstainhan pitäisi olla toivoa täynnä...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista :) Juu, kvi sekin mielessä, kun pikkuveli siitä netin jakamisesta vihjasi silloin. Vaan luovuin siitä kummiskin vielä ja maksan kiltisti Elisalle laskut. Jotenkin koin sen monimutkaiseksi hommaksi. Mutta katsoo sitten jatkossa, kuinka tiukille talousbudjetti vetää.

    VastaaPoista
  3. ja kirjoitusvirhepaholaiset iski kommenttiin :)

    VastaaPoista
  4. Sinä olet fiksu nainen, opit nopeasti. Käytännössä sinun täytyy vain kerran kirjoittaa se salasana/koodi siihen läppäriin, mikäli jaat netin aina samasta laitteesta/puhelimesta. Läppärin pitäisi tunnistaa laite ja yhdistää nettiin automaattisesti, kunhan kännykästä laitat mobiilitukiaseman päälle (Wi-Fi ei voi olla samanaikaisesti päällä) ja läppärissä on 'yhdistä automaattisesti' kohta ruksattuna. Minun molemmat, tuo nuorempi 9-vuotiaskin, osaavat käyttää netin jakoa täysin itsenäisesti. En halua patistaa tai mitään, mutta tuntuu vaan siltä, että säästyisit monelta pääsäryltä tuolla konstilla! Mutta teit miten teit, toivottavasti nyt ovat nettiongelmat historiaa ja kaikki sujuu tökkimättä.

    VastaaPoista
  5. Ainakin hetkeksi on historiaa. Joka kerta, kun avaan wifi-laitetta, odotan niin kauan, että näyttää, yhdistääkö se.

    VastaaPoista

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)