09 syyskuuta 2017

Päivi Lukkarila & Emilia Mäkinen: En ikinä luovuta


Torstaina  7.9.2017 Cdon.comista koetin tilata, mutta eilen tuli tieto, että on tilapäisesti loppu, vaikka justaan elokuussa ilmestyi.
Tein reissun kirjakauppaan ja löytyi onneksi hyllystä :) 21,90e, kovakantinen, 261 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna, Tallinnassa 2017 painettu.

Takakansiteksti:
" Olen asettanut itselleni tavoitteen, joka on unelmanani ollut jo useamman vuoden; kirjoitan kirjan. Kyllä, ihan oikean kirjan."
Emilia asuu pikkupaikkakunnalla, käy seitsemättä luokkaa, ratsastaa, valokuvaa, kirjoittaa kertomuksia, rakastaa vampyyritarinoita ja viettää aikaansa kavereiden kanssa. Yhtenä syyskuun päivänä kaikki muuttuu. Emilia ei saa enää mennä talliin tai maneesiin, vapaan elämän tilalle tulevat sairaalan eristyshuone, sytostaattihoidot, rajut infektiot ja lopulta myös kantasolusiirre. Kuitenkin aina, kun vain on mahdollista, hän haluaa ratsastaa.
Koskettava, elämänkerrallinen kirja vaikeasta sairaudesta, ystävyydestä ja periksiantamattomuudesta.

Sekaisin syksystä 2017-kirja.

8.9.2017: Nyt pääsen loppupäiväksi syventymään tämän kirjan pariin oikein kunnolla, kun turhake-pokkari on luettu loppuun tämän tieltä.
Koskettavaa tarinaa ollut tähän saakka. Lyhyitä lukuja onneksi, joten melko nopsalukuinen. 
9.9.2017: Tämä on kyllä sellainen kirja, jota en pysty yhtä soittoa lukea. Välistä on pakko pitää lukupausseja. Vaikka tarinassa on mukavaa hevostalli-juttuakin, niin koko aika odotan vain, että koska se sairaalajuttu alkaa ja kyllähän tässä aika usein sairaalasta kerrotaan ja sairauden tilasta. 
16:52 sain luettua tämän loppuun. Tämän päivän aikana tuli urakoitua useampi luku. En kyllä yhtään kadu, että tulin hankkineeksi tämän kirjan tätä Sekaisin syksystä 2017-juttua varten. Jollen olisi alkanut etsiä kuumeisesti uutuuskirjaa syksyn tarjonnasta, tuskinpa olisin tähän kirjaan muuten törmännyt.
Kirjassa on mukana pieniä tarinoita ja kirjan sivulla 147 alkaa Kaksi Puuta-tarina ja oi, miten kauniisti kuvattu ja ihana tarina se oli!
Sivulla 183 on Yksinäisen Mummon tarina, joka on kyllä surullisen ihana, saa miltei kyyneleet silmiini.
Sivulla 202 alkava teksti herkistää kyllä mielen. Koetan kovasti olla kyynelehtimättä.
Kunnes sitten, kirjan päätössanoja lukiessani kyyneleet vihdoin valtaavat silmäni ja lukeminen käy vaikeaksi.
Ei voi mitään, tämä on ihanan vaikuttavan koskettavan hieno tarina nuoren tytön kohtalosta. Tätä lukiessa kyllä pystyi eläytymään tytön kokemaan sairaalamiljööseen.
Kerta kaikkiaan hienosti kirjoitettu kirja! Kannatti lukea!

Kirja jääpi odottelemaan uuden kotinsa osoitetta, että kenelle Sekaisin syksystä 2017-ryhmäläisistä tämä matkaapi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)

Hampstead-elokuva

Sain jokin aika sitten yhdestä, tässä mainitsemattomasta lehdestä lappusen postissa, että saapi ilmaiskäyttöön joksikin aikaa Viaplayn. N...