perjantai 15. syyskuuta 2017

Päivä pilalla heti aamusta

Nettikierroksella huomasin tutun nimen erään nettilenden linkistä. Vuosien takaisesta luuri-ihastuksesta oli tehty lehtijuttu! Tottahan sitä piti pääpiirteittäin katsella. Kyllä tais olla sama ihminen, jonka tapasin kerran kesällä 1999. Juttu oli lähtenyt kirjeenvaihdosta, joka melko nopsaan siirtyi luurin tekstiviestirumbaksi. Oli melko siirappisia ne viestit. Mutta kuinkas kävikään, kun ihminen tuli sitten kesällä luokseni. Ei halauksia, ei pusuja, ei mitään. Ihan, kuin mitään siirappisia viestejä ei ois ollutkaan koskaan. Mikään ei kipinöinyt ja kuitenkin ihminen oli koiransa kanssa luonani puolitoista viikkoa ruokittavana! Emme ees nukkuneet samassa sängyssä. Aina iltaisin, kun minä menin nukkumaan, ihminen jäi pelaan nintendoa, joka oli veljiltäni lainassa. Minä käytin koiraa lenkillä ja kusitusreissuilla, tein ruoan, pesin pyykit. Ihminen ei tehnyt yhtään mitään. En ymmärrä, kuinka jaksoin tuon ajan olla ihmisen kanssa samassa kämpässä.
Olin helpottunut, kun tuli sitten päivä, että ihminen pakkasi tavaransa ja sanoi adjöö. Eniten mulle tuli sen koiraa ikävä.
Olipas siis karseen kauhee kokemus nähä juttu kyseisestä ihmisestä aamun nettikierroksella. Koko päivää on sitten seurannut huono fiilis ja paskamainen olo. En ees päikkäreitä saanut nukuttua. Piti ottaa imuri esiin ja imuroida kämpästä ees enimmät pölypallerot veks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)