keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kaari Utrio: Neidontanssi


Bookcrossing-kirja, kovakantinen 293 sivua, Tammi Helsinki 1980

Takakansiteksti:
Karjalassa tuuheiden koivujen katveessa seisoo Soilaan kartano, ritari Halvast Haukan koti ja linnoitus. Siellä kasvaa hänen palvomansa poika, Tuomas haukka, sekä tytär, kultahiuksinen neito Katarina. Mutta idän raja on pelottavan lähellä. Jälleen kerran tulee novgorodilainen yli polttaen ja tuhoten. Sodan ahdistuksen keskellä salassa ankaralta isältä syttyy Katarinan hento ja valoisa rakkaus. Katarina Halvastintyttären tie vie linnanneidoksi Turun linnaan, keskelle ritarielämän loisteliasta ylellisyyttä ja piittaamatonta raakuutta. Turkua ja koko Suomea hallitsee 1320-luvulla ritari Matts Kettilmundsson, viekas, ahne ja kunnianhimoinen mies. Ritari Mattsin juonittelut valtansa laajentamiseksi ja hänen lopullinen tuhonsa tempaavat pyörteeseensä myös Katarina Halvastintyttären kohtalot. Linnantuvassa helähtää komean Henning Schwerinin luuttu. Katarinan unelma puhtaasta rakkaudesta haipuu...
Kaari Utrio kertoo romaanissaan loistokkaalla ja jännittävällä tavalla Pähkinäsaaren rauhan ajoista, jotka ovat nuoren Katarinan vaiheiden taustana. Hän kertoo kuinka ritariajan nainen elää - sotaisen miesten varjossa, rakkautta odottaen, nöyrtyen ja uurastaen, tulevaisuuden toivoa vaalien. Pirkkalan pyhät pihlajat, Karjalan kruunu ja nyt Niedontanssi - Haukan suvun ja Katarina Halvastintyttären taru jatkuu.

Omat tunnelmat kirjasta:
3.5.2013 Sain kirjan postitse. Onpa Utriolla kauniit lasit takakansikuvassa :) Peittää puolet kasvoista hih hih :) 
15.11.2014 Kirjahyllyn karsintaa kovalla kouralla. Pakko vähentää hyllystä vanhempia kirjoja pois uudempien tieltä. Kirja läksi siis hyllystäni pois.
14.7.2017 Olin palauttanut tämän takaisin hyllyyni ja eilettäin valitsin luettavaksi. Ehdin tunteroisen aikana lukea kirjaa jo hyvän matkaa :) Taitaa kuulua johonkin sarjaan, kun olen lukenut aiemminkin kirjan henkilöistä, eli en lue oikeassa järjestyksessä sarjan kirjoja, mutta mitäs pienistä :) 
19.7.2017 Mielenkiintoista menneen ajan kuvausta. Jotenkin tästä jäi sellainen syksyisen surullinen fiilis loppuviimein. Luettua sentään tuli :) Ehkä osaltaan syynä on tämän päivän hämäryys ja sateisuus. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)