lauantai 27. toukokuuta 2017

Merkityksetön, sairas elämäni

Mieleni on sysimusta. Olen ihan pohjalla, maan alla, rapakoissa rämpimässä.
Elämälläni ei ole mitään suuntaa. Koetan vain räpiköidä päivästä toiseen. Olen ollut lopullisella eläkkeellä jo päälle kaksi vuotta. Pääni on sairas, mieleni on tyhjä. En tiedä, miten täältä suosta pääsisin ylös. Ahdistaa ja itkettää vain. En halua uudestaan pilleristiksi. Haluan selvitä elämästäni ilman onnellisuuspilleriä, joka vain turruttaa mielen ja tunteet.
Ei mulla ole elämässäni mitään kivaa. Ei ole lapsia, eikä varmaan kohta enää rakkauttakaan, kun olen näin vaikea ihminen. En ole ansainnut mitään hyvää. Paska koko akka! En tosiaankaan rakasta itseäni. Hengitän silti ja koetan vain jaksaa herätä aamuisin. Miksi mun elämäni on tällaista???? Olen vain masentuja-skitsofreenikko, joka on kokenut elämänsä aikana kaksi raiskausta. En tykkää seksistä, voisin elää koko lopun elämääni ilman seksiä. Kiitos niiden kahden paskapään, jotka raiskas mut vuosina 1995 ja 1996. Koskaan en ole ehjä ihminen nuiden kokemusten jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)