maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kärsimysnäytelmäni

Jota myöskin elämäksi kutsutaan, on viime aikoina kääntynyt kunnon valitus-jutuksi. Huomasin sen itsestäni viime yönä, että ajattelen kaikesta ihan hirvittävän negatiivisesti ja aina vain mieluusti valitan asioistani. En näe enää niitä ihania ja valoisia asioita missään jutussa.
Taas on uusi päivä ja uudet kivut. En tiedä, miten tästäkään päivästä taas selviän. Eilinen meni palellessa ja melkein koko ajan vain nukutti. Olin loppuillasta, eli ysiltä eilen onnellinen, kun saatoin mennä jo yöunille. Tänä aamuna en olisi jaksanut millään nousta sängystä keittelemmään aamukahvia. Näin taas ihanaa unta peruskouluaikaisesta ihastuksesta. Koetin vain pitkittää silmien kiinni pitämistä, mutta sitten oli pakko nousta ja aloittaa aamutoimet.
Ulkona paistaa kauniisti aurinko ja pakkasta on vajaat 5 astetta.
Tämän päivän haasteessa on käydä ulkoilemassa, ainakin auton tykönä ja viemässä roskat kämpästä veks. Saa nähhä, toteutuuko se sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)