lauantai 18. maaliskuuta 2017

Lauantai

Se on sitten taaskin lauantai ja takana on rehvi-iltayö. Sain taas vaihteeksi nauraa ja se tuntui hyvälle. Nyt on vaan niin julmetun kova ikävä omaa rakasta kultaa. Taas pitää jaksaa elää yksin pitkä viikko. Nyt vaan tuntuu niin rankalta. Sain viime yönä vain kolomisen tuntia nukuttua. Itku on herkässä ja silimät vuotaa kaipuun kyyneleitä. En mahda sille mitään. Joka erohetki on aina yhtä rankka. Saa nähdä, tuleeko koskaan sellaista päivää, että asuttaisiin yhdessä. Sitä ainakin toivon ja odotan. Kyllä mä niin paljon kaipaan, ikävöin ja rakastan Miestä!!!!! En voi sanoin sitä kertoa. Ei mulla koskaan aiemmin ole ollut elämässäni tällaista Rakkautta! Pakko lopettaa kirjoittaminen ja mennä kuivaan silimät.

3 kommenttia:

  1. Voi sinua! Minun blogissani on sinulle uutisia, jotka kenties voivat hieman piristää kaipauksesi tuskan keskellä! <3 Tulehan katsomaan! :)

    VastaaPoista
  2. Olipas siellä blogissasi erittäin iloinen yllätys odottamassa :) Nyt on postia sinulle laitettu, toivottavasti saavutti sinut :)

    VastaaPoista
  3. Minä en ole koskaan rakastanut romanttisessa mielessä yhtäkään miestä, enkä varmaan tule rakastamaankaan, vaikka monenmoista parisuhdetta olenkin läpikäynyt. En siis voi samaistua tunteisiisi ollenkaan, mutta myötätuntoa voi tuntea huolimatta siitä, onko itse kokenut samaa. Eli jaksamista siellä kaipuun keskellä! Jospa te vielä saisitte elämänne sulautettua yhteen.

    VastaaPoista

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)