maanantai 24. syyskuuta 2018

Sain vihdoin luettua jotahi loppuun


Aku Ankan taskukirja 333 Kolmoset. Löysin kesäsiivoiluissa tämän ja olin lukenut puoleen väliin. Ilmestynyt jo kymmenisen vuotta sitten Suomessa, Saksassa ilmestynyt 2007. Pitkään odotti loppuun lukemista. Tänään kahdelta iltapäivällä luin sitten kirjasen viimoisen tarinan loppuun.
Aika hauskoja tarinoita tässä ol. Monesti unilukemisena sängyssä luin tätä ja ittekseen hihittelin.
Sain sentäs jotahi loppuun luettua kesäkuun jälkeen. Kolome kuukautta tahkonnut eri kirjoja. Nyt koitan lukea vihdoin kirjaston opukset loppuun, kun jättäydyin syksyuutuuskirjasysteemissä taka-alalle ihan sen takkee, etten saa yhtään kirjaa päätökseen, kun hajottannu itteni niin moneen kirjaan. Kattoin, että kolomen kirjaston kirjan palautus jo taas 8.10. edessä. Pitää vissiin vieläkin jatkolainata ne. Koitan tänään mennä olkkariin lukeen, enkä avaa töllöä tälle iltaa.

perjantai 21. syyskuuta 2018

On niin ikävä

Katsoin just CMorelta jakson Ensitreffit alttarilla Australian jaksoa, jossa ensimmäiset kaksi paria teki päätöksen jatkosta, uudistavatko valansa ja jatkavat parina vai eroavatko he lopullisesti.
En ole alusta saakka sarjaa seurannut, joten en kovin hyvin tiijä näiden parien taivalta. Kun Suomen versio alkoi, niin tais olla muutama jakso ennemmin aloin seurata tätä Australian versiota töllöstä. Nyt jäi tiistain jaksot kahtomatta molemmista, niin katsoin nyt sit näin netin kautta.
Voi että sentään, kyyneleet tursus silmistä molempien parien päätöstä seuratessa.
Olen huomannut, että kun seuraan kaikenmaailman hääohjelmia, niin mietin vain sitä yhtä ja samaa: Omaa rakasta kultamussukkaa ja mulla on tällä hetkin ihan valtavan kova ikävä tätä Miestä!!!! Keskiviikkona juteltiin luurissa melkein puoltoista tuntia! No, viimerehveistäkin on jo vierähtänyt tovi. Tänään on sitten onneksi jotain ihanaa luvassa <3
Tykkään seurata Dplay-sivustolta Hääpukuja kurvikkaille-jaksoja. Sinne toivoin ekaa kautta, kun näyttävät vain kakkoskauden jaksoja. Sivusto avautui netissä vasta tän viikon maanantaina. Hääohjelmia oon muitakin sieltä kahtonut. Mulla kun ei kaapelissa näjy tuo TLC-kanava lainkaan, niin en oo nähnyt ohjelmia muualla, kuin porukoilla ja viimeks siellä käydessäni just kahtoin kyseistä ohjelmaa ja tykästyin siihen.

torstai 20. syyskuuta 2018

Muistoja lapsuudestani

Muuttaessani äidin kanssa Jyväskylästä Multialle sain itselleni uuden punaisen sängyn, jossa oli puupuolista tehdyt matalat reunat. Puolien raoista mahtui juuri käsi ulos.

Sain myös uuden vaaleanpunaisen lasten tyynyn, jonka keskellä oli parit napinkuviot.

Ollessani kovassa kuumeessa, äiti toi minulle keitettyä makeutettua vettä. Koitin juoda sitä mahdollisimman paljon.
Katsellessani huonetta ja sen seiniä, näin silmissäni vilistelevän pyöreitä pallukoita, joissa oli musta keskus. Siitä tiesin, että olin todella kipeä.

Korvakivussa keksin, että puhallan suullani lämmintä ilmaa tyynyyni ja laitan korvan tyynyä vasten sängyllä maaten. Se auttoi mukavasti hetken ikävään korvakipuun.

Myöhemmin tuosta vaaleanpunaisesta tyynystä tuli minulle turvatyyny. Itkin siihen monet itkuni. Se sai nimekseen Itkutyyny.

Viime yönä unessa näin lapsuuden sänkyni joidenkin talojen pihassa talviseen aikaan.
Kävin ihailemassa sitä hetken ajatellen: Tässä se nyt on. Vaikka sitä ei enää ole.



maanantai 17. syyskuuta 2018

Koskaan en ole tuntenut isän rakkautta!

43 pitkää ja piinaavaa vuotta olen kantanut paska äijjän sukunimeä.

Koskaan, en koskaan ole tuntenut isän rakkautta biologisen isän osalta. En koskaan!

En voi ymmärtää kyseisen ukon mielen liikkeitä.

Olen vihannut ukkoa pienestä lapsesta saakka, pelko ollut kuvioissa.

Muistan, kuinka uhkas tappaa mun äidin! Se muisto säilyy mielessäni hamaan hautaan saakka! Sitä ei saa koskaan millään kaunopuheilla poistettua mielestäni. Ei koskaan, eikä kukaan!

Viime joulun aikaan sain ukolta apteekin ilmaiskalenterin! Siis kuka helevetti kehtaa lähettää joulupaperissa tyttärelleen kalenterin, jonka on saanu ilmatteeks apteekista??? Kysyn vaan???!!!! Ja sekin paketti ol aatamin aikuisesti ja lapsellisesti pakattu! Naurettavaa hommaa!

Kuitenkin joku vuos sitten leuhki, että kävel autokauppaan ja osti isolla tukulla rahaa ittelleen uuen auton! Just ja mulle laittaa joulupaketissa ilmaiskalenterin! Ristus, mikä kääkkä!

Koko tänä vuonna en kuullut ukosta pihahdustakaan, ennen elokuun loppua.

Ennen juhannusta koitin soittaa ukolle ja kysyä kuulumisia, kun ei mittää elonmerkkiä ollut tullut puoleen vuoteen.

En saanut vastausta, vaikka luuri hälyytti kuinka hiton kauan!

Muutaman päivän jälkeen postitin kortin ukolle ja kerroin, että olin soittanut ja oisin vaan kuulumisia kysellyt.

Ei mitään vastausta korttiin.

Elokuun lopulla sain vanhaan luuriin tekstiviestin, johon oli kirjoitettu numero ja ukon nimi sukunimen kera. Ei mitään muuta!

Kai aatteli, että soitan het takas. En vittu soittanut!

En oo tähä päiväänkään mennessä soittanut, tahi laittanut viestiä, tahi postittanut korttia. En yhtikäs mitään!

Joo, otin numeron ylös ja vaihdoin tietoihin, kun vaihdoin luurin uuteen, viestiä en säilyttänny, eikä se ees ois siirtyny uuteen luuriin.

Sen vaan oon tän vuoden aikana päättäny, että ukon on turha enää oottaa isänpäivänä mitään korttia, tai muutakaan muistamista!

Mitä helevettiä mä ukkoa muistan, kun ei enää mua muista!

Potut pottuina helevetin saatana!

Että minnuu sieppaa kympillä!

Tulinpahan kirjoittaan tämän tänne, että saatan johonaki vaiheessa päästä yöunille, iliman vitutusta.

Toivottavasti!


Voi voi, ku taas meni vettä!

Taas on kulutettu vettä. Voi voi sentään! Ainakin 28 euron edestä! Mut ai niin, mähän maksan joka kuukausi vedestä sen 28 euroa! Joten eiköhän siihen hintaan voi kuluttaakin. Ihmisen pitää tehhä ruokaa, tiskata, pyykätä ja käydä pesulla. Ei voi elää, ku pellossa!
Keväisen vedenkulutushässäkän ja veden hinnankorotushässäkän johdosta aina on korvissa suhinaa, että Taas menee vettä! Vituttaa oikein ja urakalla!
Mulla kun ei oo tässä pienessä kämpässä mittään astianpesukonetta, niin eittämättä tiskaaminen kuluttaa vettä, vaikka kuinka loraa tiskejä pesualtaassa enstää pesuaineella, hanat kii. Vaan se huuhtelu sitten. Koitan huuhdella niin nopsaan, kun mahdollista. En kyllä missään nimessä ala lillutteleen saippuaisia astioita jossahin pesualtaassa, puhistaakseni ne. Tiijän, että se ei toimi, ei niistä puhtaita niin tule! Vaikka kuinka on pesuallas puhas ja vesi myös. Siellä lilluu saippuajäämiä kuitenkin!
Tulukoon saatana kaupungin akat ja ukot kertoon, miten ne astiat oikein tiskataan kuluttamatta vettä! Vittu vissiin kait vain paperiin pyyhkimällä, helevetti soikoon!
Että minnuu taas sieppaa maanantain kunniaks!!!!!!

lauantai 15. syyskuuta 2018

Kirjailijavierailu elokuun lopulla

On pitänyt jo ajat sitten kirjoittaa tästä asiasta tänne blogiini, vaan en ole ehtinyt aiemmin. Nyt sattui passeli päivä, sain kaksi tarinaa Kirjoittajaseuraamme kirjoitettua ja ulkona sataa, sataa ja sataa vettä. Loppua ei näjy sateelle, joka eilen iltapäivällä puoli neljältä alkoi.

Oli siis elokuun viimoinen päivä, perjantai. Ähtärissä ol ns. Taiteiden yö-tapahtuma, joka täällä tosin ol nimetty Ylävesien yö-tapahtumaksi ähtäriläisen, joku tovi sitten edesmenneen, taitelija Eero Hiirosen kylälle siirretyn taideteoksen mukaan. Näin asian ymmärsin. Itse en ole vielä paikan päällä käynyt ihailemassa teosta, olen vain nettikuvia ja lehtikuvia nähnyt.



                                   Googlen kautta löytyi tuollainen kuva Ylävedet-patsaasta.



Kaupungin kirjasto facebookin sivuillaan kertoili joku tovi hyvissä ajoin ennen kyseistä tapahtumaa, että heille tulee kirjailijavierailulle Henna Helmi Heinonen Seinäjoelta. Silloin pähkäilin, että menenkö, vaiko enkö mene tapahtumaan. En vielä samana päivänäkään ollut satavarma, lähdenkö kirjastolle.

Niin vain sitten läksin viiden jälkeen huristaan kohti kylää ja kirjastoa. Hiukan jänskätti, että joko kirjaston parkkipaikat on reilassa. Yllätys ol suuri, kyllä olivat reilassa! Viimeksi, kun olin käynyt kirjastolla, oli pitänyt viijä auto päiväkodin parkkikselle remonttihommien vuoksi.

Olen tutustunut Henna Helmin kirjoituksiin aikanaan, kun mulla oli Vuodatuksen sivuilla blogini, niin jotakin päivittyvien blogien listalta silloin bongasin Henna Helmin blogin Minusta tulee kirjailija. Hänen kirjoituksiaan seurailin ja taisinpa kommentoidakin välillä niitä. Olin silloin nimimerkiltäni Kevätkukkanen :) Blogini mukaan tietty :)

Kun sitten tul aika, että sai ilmaista halunsa saada lukea Heinosen esikoiskirja ja tehhä siitä kirja-arvio blogiinsa, lähdin tieteski hommaan mukaan!

Muistan, kun katsoin telkkarista jonkin naisten vetämän keskusteluohjelman, jossa Henna Helmi oli mukana. Kirja ei ollut vielä siinä vaiheessa edes ilmestynyt, vaan vasta tekeillä. Jotenkin oli huvittavaa seurata kirjakohua :) Ja se tuntui jotenkin jänskältä nähhä seuraamansa blogin kirjoittaja telkkarissa!

Kyllä mä hurjasti odotin hetkeä, jolloin oli sitten luvassa Veljen vaimo-kirja postitse luettavaksi. Sinä päivänä vielä serkkulikka oli luonani kylässä ja olimme käyneet Tuurissa ostoksilla ja menin vasta iltamyöhällä käymään postilaatikolla ja siellä ol, kirjapaketti! Wau!!!!!! Oli siis helmikuu 2011.

Kyllä mä odotin hetkeä, että pääsen kirjan kimppuun. Muistan, kun melkein ahmin kirjasta joka sanan ja tavun ens alkuun, vaan päätin het kirjan alussa, että kerään listaa huomioitavista asioista tarinassa ja voin sanoa, että lappusia kyllä kertyi lukemisen aikana!
Kun sitten kirjasta ol tehny omaan blogiinsa lukuarvion, piti siitä laittaa kommentti ja myös linkki Henna Helmin blogiin.

Toisenkin Heinosen aikusten kirjan, Sairauden voittamat luin, kun tilasin sen suoraan kirjailijalta itseltään. Tiesin, että luvassa on rankkaa tekstiä, mutta halusin ottaa haasteen vastaan.
Siihen mennessä en ollut lukenut ainuttakaan kirjaa syöpään sairastuneista, vaan ol mulla itellä läheistä kokemusta sairaudesta. Oma äidin äitini, jolle olin omaishoitajana alkuvuodesta 2001, nukkui pois syövän uuvuttamana juhannuspäivänä 2001.
Voin sanoa, että kirjan lukeminen oli rankkaa. Itkua tul lukemisen varrella vuolaasti! Jotenkin se kuitenkin tuntui terapeuttiselta ja hyvältä työstää myös omia tuntoja asiasta, kirjaa lukien.

Koitin ehtiä lukea Henna Helmin uusimman, Pala omaa taivasta-kirjan, ennen kirjailijavierailua, vaan en ehtinyt. Olin myös hankkinut netin kautta Miisa-sarjan ekan kirjan, mutta en ehtinyt sitäkään lukea loppuun. Kuitenkin otin molemmat opukset mukaani kirjastolle, kun halusin pyytää nimmarit molempiin.

Kirjailijavierailu oli käsillä. Olimme kerääntyneet auditorioon. Henna Helmi kävi kättelemässä mua, varmisti ensin, että olenko mä Anu, sanoin, että juu olen ja että tulen sit lopuksi pyytään nimmarin.

Mua kyllä suunnattomasti harmitti eräiden ihmisten "soutelu", kun tulivat kesken ohjelman sisään auditorioon, olivat istumassa muutaman minuutin ja sit lähtivät pois. Jotenkin tuntui siltä, että sitä ois pitänyt pyytää anteeksi. Mua ihan oikeesti hävetti kyseisten ihmisen toiminta. Juu, ovi ol kyllä auki, vaan kuitenkin!

Jossain vaiheessa sitten puhe tuli Sairauden voittamat-kirjasta. En kyllä yhtään osannut odottaa, mitä tuleman pit, yllätti täydellisesti, jotenkin niin sydämeen käyvästi <3 Kun näki toisen herkistyvän, herkistyin minäkin! Siinä pit pitkän aikaa räpytellä silimiä, vaan sit ol ihan vallan pyyhittävä, kun ei se meinannut mennä ohitte.

Nopsaan meni se hetki ja oli aika esittää muutama kysymys. Mie het nostin käpälän ylös ja Henna Helmi hymyillen sanoi nimeni ja esitin kysymykseni: Mikä mahtaa olla hubi tässä uudessa opuksessa. Henna Helmi alkoi kertoa asiasta ja vielä varmisti mieheltään lisää asiaa. Ymmärsin, että kyse on työpaikan, jonkun vaikka it-firman työntekijöille tarkoitettu yhteinen kokoontumistila.

Lopuksi sitten pääsin pyytään nimmarit kirjoihin ja otin muutamat kuvat.
Henna Helmi avas myös kirjan kuvan ottoa varten, että nimmarikin näkyisi, vaan kun tuon auditorion edusta oli pimeillä valoilla ja muu tila valaistu, niin mun kameran salama häikäisi kuvassa kirjan aukeaman inhottavasti. Ois pitänyt ottaa myös luuriin kuvat, ois voinu onnistua paremmin.

Kyllä ol jänskää nähhä ekaa kertaa livenä!!!!!
Aion fanittaa jatkossakin ihanan mutkattoman mukavaa Henna Helmiä!!!!!


Jopas kauan kesti kuvan lisääminen Lisää kuvia-kohtaan läppärin tiedoista tänne blogin puolelle.


                              Siellä se nimmari on, vaan valkoista näkkyy tässä kuvassa. :D

Tässäpä vihdoin kirjoitus Ylävesien yö-tapahtumasta. Henna Helmin kanssa ollaan oltu fb-kamuja jo pidemmän aikaa ja toivottavasti jatkossakin :)

Vieläkään en ole ehtinyt lukea loppuun kyseistä kahta kirjaa, työn alla :)

Kiitos ja mukavaa lauantaita sateisesta Ähtäristä!