19 heinäkuuta 2019

Olen KesäLomalla

Jep, jep. Suulen siinerrii vaa!!! Eile aloitin KesäLoman ja sitähän jatkuu, niin pitkään, kun jaksaa. Ainaskii neljä viikkoo.


Jaa, että miksikö liitin tän videon tähä??? Sitä saapi jokkaine omalla kohallaa miettiä, Nih.


Kätkäläinen


Eilen iltasella löysin juutuubista tän elokuvan. Jo vuosia mulla ollut tämä Simo Hämäläisen Kätkäläinen-kirjajätti hyllyssäni oottamassa lukemista. Siksi sana kirjajätti, sillä kirjassa on aikas tavalla luettavaa.

Elokuva on vuodelta 1980, eli olen ollut silloin viisivuotias, kun tämä on tehty.
Elokuva kestää tunti kakskymmentä minsaa.
Elokuvaa on kuvattu Lieksassa ja Hattuvaarassa.
Kätkäläistä näyttelee elokuvassa Martti Kainulainen ja hänen vaimoaan Iitamariaa Maija-Liisa Majanlahti. Heidän tytärtään Kaisaa näyttelee Maritta Viitamäki.
Martti Kainulaisen muistan Kalle Päätalon elokuvista, joissa hän näytteli Kallen isää Herkko Päätaloa.
Maija-Liisa Majanlahden muistan Häräntappoase-tv-sarjasta, jossa hän näytteli Allun sukulaistätiä Lahja Takkista.
Maritta Viitamäen taas muistan Pekko-tv-sarjasta, jossa hän näytteli Pekon äidin hyvää ystävää Siiri Saikkosta, josta Pekon äiti yritti saada Pekolle vaimoa.
Eilettäin jaksoin melekein tunnin verran tiirata tätä ja hetki sitten kahtoin elokuvan loppuun.
Tässä on kyllä niin mainiot näyttelijät ja ihan mahtavat roolisuoritukset!
Tämä ol ihka eka kerta, kun näin elokuvan.
Kätkäläisen jutut on kyllä vertaansa vailla! Jotenkin tästä tul mieleen Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija. Jotenkin molempia hahmoja kuvastaa sellainen perisuomalainen miehekäs korpimaisemien vankkumaton taistelija-suojelija-tekijä, joka uskaltaa toteuttaa päähänpistonsa.
Tai ihan mite vaan.
Elokuvan vaikuttavin hetki ol, kun myrkynjakaja lens suon ylitte ja Kätkäläinen ootti, että tulee kohdalle ja heittäytyi suohon makuulle, kasvot suota kohden.
Hauska kohta ol, kun sen kohtauksen jäläkeen Pietu ehdotti Iitamarialle, että ostavatkin mersu-haaveen kariuduttua mopon, että Iitamariakin pääsee kylille ja niinpä elokuvan loppukohtauksessa Pietu ja Iitamaria ajavat kakspäällä mopolla mäkistä hiekkatietä.

Martti Kainulainen menehtyi vuonna 2000.
Maija-Liisa Majanlahti menehtyi vuonna 2017.




Kirjassa on kolome tarinaa: Kätkäläinen (1978), Kätkäläinen ja jättipotti (1996) ja Kätkäläinen ja ulkomaan elävä (2000). Sivuja kirjassa on 557. Kustantaja Gummerus Kustannus Helsinki, painopaikka Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2009. Yhteisniteen eka painos.
Takakansiteksti:
Pietari Aholainen, pienvljelijä maan itälaidan vaaramaisemista, on suurelle osalle suomalaisista tuttu vääräleukainen sinnittelijä. Äkkiväärä ja pahansisuinen mies mellastaa vaarallaan, valehtelee niin että jutut ovat melkein totta. Vastapäisen Kieppivaaran Hurskainen puolestaan on hillittömyyteen asti säädyllinen eläjä, joka on maksanut aina, mitä on pyydetty, ja vielä vitosen päälle.
Pohjoiskarjalainen korpifilosofi joutuu koville, kun oikulliset markkinavoimat jylläävät ja sukuun ilmaantuu uusi tulokas, jolla on ikää ja varsinkin väriä enemmän kuin osasi arvatakaan. Riepotus on ajoittain niin rankkaa, että haulikkoahan Pietun on taas haparoitava. Lukija joutuu myöntämään tosiksi Pietun vaimon Iitamarian sanat:"Ei tullut Pietusta pihakoiroo. Eihän tuo kun hurjistuu:"

Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta luen kyllä tässä hetkikohta, eli ei mene takas hyllyyn, kun sen sieltä nyt sitte otin ja tuon elokuvankin nyt kahtoin.
Suosittelen lämpimästi, sekä elokuvaa, että kyllä taatusti kirjaakin.

Tässä vielä elokuvasta:



                                                             Mie sanon nyt:
                                                            Moikka moi!!!!




18 heinäkuuta 2019

Huonosti nukuttuja öitä

Eilen aamuyöllä heräsin kahden jälkeen kirjoitushommiin viien tunnin unien jälkeen. Tul valvottua puol viiteen saakka.
Sain nukuttua kolomisen tuntia ja heräsin puol kasilta.
Unilandiaa kohden Koitin matkata, kun kello riipi yöllä kahtatoista. Vaan kuinkas kävi? Olin vielä kahden pintaankin hereillä, kun jokin ihime, kait päivällä syömäni juttu, pisti kipristeleen masua ihan todella kiitettävästi. Siinä men ihmetellessä, että mikä avuks. Luin sitten netistä, että fenkolinsiemenet voi olla avuksi ja mullahan ol mustikkasoppaa jääkaapissa. Ei muuta ku pureskelin kämmenellisen fenkolinsiemeniä ja heitin päälle mustikkasoppaa suuhun ja koittaan uudelleen unta.
Puol kuus tähän aamuun heräsin, eli bauttiarallaa kolome tuntia taas unta.
On sellainen vihastusväsytys. Sen takkee, että koitin saada unta, niin ei. Aamuaurinko paistaa ikkunasta jo sänkyyn ja eessä on taaskin hektinen päivä.
Olotilani ei ole ihan selevillä vesillä. Voinko mä olla allerginen mansikoille??? Eilen putsasin ja muutaman söin, ehkä saattoi olla joku sellainen, mikä tek tän olotilan, en tiijä. Vai onko mulla stressi-masu?

13 heinäkuuta 2019

Tangomarkkinat 2019

Just täällä netissä tiiraan alfa tv:ltä Tangomarkkinoiden Superfinaalia, mikälie lieneekään. Lähetys alakoi iltaseiskalta ja ysiltä loppuu.
Just lauloi mun suosikki Johannes Vatjus. Komee ääni!

Päivittyy tässä myöhemmin.

Tuolla yhellä naisella ihan hirveet ripsilisäkkeet. Miks ihmeessä nuin julmetut??? Ääni kyllä ihan kohtalainen, vaan taitaa olla naisista mun suosikki tällä kertaa Mervi Kovero.
Lola Odusogalla on kyllä vallattoman hurmaava asu! Tuollainen vaalean vihreä ja kullatulla kuvioinnilla sopii todella passelisti!!!!
Kyllä Johannes Vatjus laulaa äänellä, jota on mukavaa kuunnella. Ei liika kova, eikä liika pehmeä ääni. Sellainen sopivasti passelisti kuunneltava.
Pirita Niemenmaan(vai mikälie) ääni on kuin pienen tyttösen ääni, just se isoripsinaine. Jokin siinä kalskahtaa liian sievälle. Ei miun korvaani ole tangokuningatar-ääni.
Sillalla (sukunimestä ei tietoo) ol matalalla laulaessa hukkuvat sanat, ei kuullut sanoja loppuun asti.
Pasi Kivimäen (mikälie) äänessä ei ole pehmeyttä, jonka puuttuessa ääni kalskahtaa korvaani liiaksi.

Oi, ihana Arja Koriseva ja ihana laulu!!! Ja todella kaunis asu!!! Tangokuningattarien kuningatar! Ollaanhan tähtiä toistemme yllä. Ettei pimeys valoa voita. Kylmien tuulien keskellä rohkeita. 
Levitä siipesi, kyllä ne kantaa <3 

Voi ei, isoripsi voitti!
Jes, jes, jes!!!! Johannes Vatjus voitti kuninkaan kruunun. Wau!!!!!!
Onnea!!!!!












12 heinäkuuta 2019

Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla



Kirjastolaina. 202 sivua, Tammi 2018.
Adlibriksen sivuilta:
Mustaa röhönaurua Avioliittosimulaattorin tekijältä!

Mikään ei lämmitä erossa paremmin kuin kunnon kosto! Lohtua tuo myös Piipen kotona sitkeästi tassutteleva läpinäkyvä kissa.Ei Piipe hullu ole. Hän nimeää näkymättömän kissansa Heimoksi, mutta on muuten ihan kunnossa. Tai oli, kunnes Juri lähti. Siihen auttaa Eetu, se mies osaa panostaa! Kun Jurin postilaatikko räjähtää kohti korkeuksia, saattaa kyllä olla ettei entiseen ole paluuta... Silti Piipe ei voi päästää irti. Kosto houkuttaa liikaa, tai ehkä se kirottu Juri?

Veera Niemisen huumori puree taas aiheen ytimeen! Nyt aihe on kosto. Tai rakkaus. Ainakaan se ei ole seonnut vanhapiika ja hänen kissansa.

202 sivusta sain luettua ekalle 30 sivulle saakka.

Ajattelin, että tämäpä on hauskaa luettavaa, ihan niinkuin Avioliittosimulaattorikin.
No, muutama eka sivu meni ihan mukavasti, kun vasta pohtivat postilootan räjäytystä.
Sen jäläkeen särähti lukeminen, kun alkoi tulla kerrontaa paskapaketista. Ja nyt ei ollut kyse mistään vauvan vaipan vaihdosta.
En anna tälle kirjalle enää mitään lukumahdollisuutta, kun nuin typeräks meni. 
Maailmassa on miljoonia ja taas kerran miljoonia paljon parempia luettavia, kuin tämä kirjanen.
Olokoon vaan mun teiniajan idolin entisen vaimon kirjoittama opus, mutta ei kiitos.
En tykännyt ja silläpä kesken jäi ja tähän en enää palaa.
Ei muisteta pahalla, kuten kirjan nimikin jo sanoo.



08 heinäkuuta 2019

Marja Orkoma: Unikkopolku 21


Kirjastolta lainattuna tämä opus. hetki sitten, 16:28 sain vihdoin ja viimein luettua tän 224 sivuisen opuksen.
Kovakantinen kirja, Kariston Kirjapaino Oy Hämeenlinna, Kustannus-Mäkelä Oy Karkkila 2010.

Takakansiteksti:
Anu Matilda Untinen on palannut Suomeen kahdentoista maailmalla vietetyn vuoden jälkeen. Ranskaan on jäänyt työ viinitilalla ja kosintaan päättynyt rakkaussuhde.
Anu asuu nyt pysyvästi Satakielilaaksossa ja työskentelee lahjatavarakaupassa.
Liikkeen omistajattaren elämä mullistuu kerta heitolla, ja myös Anu huomaa jääneensä ilman työtä. Pian hän kuitenkin löytää uuden pestin Satakielilaakson postinjakajana.
Anun jakelupiiriin kuuluu muun muassa Unikkopolku 21, talo jossa asuu mielenkiintoisia ihmisiä. Lämmin kesä keinahtaa käyntiin täynnä mahdollisuuksia uuteen alkuun...
Unikkopolku 21 aloittaa uuden sarjan, jonka tapahtumat keskittyvät Marja Orkoman aiemmistakin romaaneista tuttuun Satakielilaaksoon.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ihan hyvällä ja odottavalla mielellä lähdin tätä kirjaa lukemaan kesäkuun puolella, kun kirjastolla visiteerasin lainausjutuissa. Olinhan jo oman, sarjan vimpan osan, aikoinaan lukenut ja odotin vain hetkeä, että löytäisin kirjastolta sarjan kaks ekaa opusta yhtäaikaa hyllystä.
Monet kerrat tiirasin näitä opuksia nettikaupasta, vaan hinta aina keikkuu päälle 20 euron paremmalla puolella molemmissa opuksissa, vaikka jo tämäkin kirja 9 vuotta sitte julkaistu!
Ihmettelen suuresti, että kuinka hinta yhdelle, näinkin vanhalle kirjalle, voi olla noin korkea! Kuitenkin jo myöhemmin ilmestyneitä opuksia myyään ihan pilkkahinnallakin.
No, nyt on luettu tää eka osa. En mä tästä kyllä kovin paljoa tykännyt. Ihan siksi, että kirjassa keikkui erään henkilön nimi, jonka lukeminenkin ärtsyttää suunnattomasti.
Yhdistän kyseisen nimen aikoinaan tuntemaani henkilöön. Pöh ja höh!
Pitkästä aikaa sellainen kirja ja tarina, josta en kyllä löytänyt kirjoitusvirheitä. Suuret kiitokset siitä! Ihan liiaksi saanut lukea tarinoita, joissa ihan vilisee painovirheitä ja suoranaisia kirjoitusvirheitä! Mikkään voi niin julumetusti ottaa nuppiin, kun joka sivulla johonaki kohtaa on iha ihime sanoja! Tässä niitä ei ollu viljelty. Kiva juttu!
Ei mulla muuta!
Tämän jälkeen otan luettavaksi jotain muuta lainatuista, kuin Orkoman opuksen :)



05 heinäkuuta 2019

Pikaisia nettihommia

Tässä ihan pikaseen tulin tekeen muutaman nettihomman pois päiväohjelmasta.
Piti käydä lisäämässä kirjoittajaseuran blogiin elokuun aiheet ja myös Kynäisten facebook-sivuillekin. Taidan samaan syssyyn käyä vilaseen, mitä suntuubin vanha blogihomma meinaa. Sieltä kun näkyy vieläkin olevan liikehdintää bloggerin uuteen blogiin, vaikken suntuubia enää päivitäkään mitenkään.
Kynäisten uusi blogi löytyy osoitteesta: https://kirjoittajaseurakynaiset.blogspot.com/

Oikein kivaa kesäistä viikonloppua! Moro!



Olen KesäLomalla

Jep, jep. Suulen siinerrii vaa!!! Eile aloitin KesäLoman ja sitähän jatkuu, niin pitkään, kun jaksaa. Ainaskii neljä viikkoo. Jaa, että...