keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Tuija Lehtinen: Nukkemorsian


Kirjastolta kuukausi sitten lainattu. Tänään vihdoin sain luettua loppuun tän 256 sivuisen kovakantisen kirjan vuodelta 1998, Otava Keuruu.

Takakansiteksti:
Kristiina oli heti tunnistanut uuden ohjaajan, pitkän tumman miehen menneisyydestään...
Kristiina Jokela oli salaa toivonut, että Nukkemorsian olisi hänen matkalippunsa menestykseen. Vierailevan ohjaajan nähtyään hän päättää unohtaa haaveensa - Dimitri Volkov on hänen pahin vihamiehensä teatterikoulun ajoilta.
Mies saa hetkessä pienen intiimin teatterin ihmissuhteet solmuun. Mitä pitemmälle harjoitukset etenevät, sitä enemmän Kristiina huomaa miettivänsä Dimitriä ja tämän tarkoitusperiä. Mikä on ajanut nuoren lupaavan ohjaajan pieneen teatteriin kauas pääkaupungin parrasvaloista? Mitä juonia kulissien takana oikein punotaan?

Omat tunnelmat tarinasta:
Huh hah heijaa! Huokasin syvään, kun sain päätökseen tarinan vihdoin ja viimein tuossa 15:24. Kauanpa kesti lukea tätäkin kirjaa, vaikka itse tarinassa ei ole kyllä moitteen sanaa. Tämä oli viihdyttävää ja hersyvää tarinaa täysi koko kirja! Ihme, etten ole aiemmin lukenut tätä, sillä monta Lehtisen opusta olenkin lukenut. Tarinassa oli eräs henkilö, joka ei tuntenut omaa isäänsä, jotenkin se kosketti ja kovaa! Hyvä tarina. Suosittelen lämpimästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)