perjantai 8. kesäkuuta 2018

Pian 7 vuotta rakasta harrastusta


Löytyi sentään googlen kautta kirjan kansikuva, jollaisen opuksen löysin kesällä 2011 silloisen siwan kassalta. Tuo kirjan nimi Kohtalon lapset ol kyllä vallan kohtalokas minulle, sillä tämä harrastus vei minut mennessään!

En enää jaksa muistaa, mistä kautta eksyin kyseisenä kesäkuun päivänä bookcrossing-sivustolle rekisteröitymään ja etsimään sivustolta villisti vapautettuja kirjoja. Kyläreissu oli tuottoisa ja olin ihan super-onnellinen tästä kirjasta!

Siitä alkoi urakka. Kävin ostaan kirjakaupasta tarrapaperia ja aloin kopioida sivustolta, vai oliko googlesta bookcrossingin tekstejä laputustarroja varten. Leikkasin ja liimasin sanoja sitten tarroiksi.

En vielä silloin alussa tiennyt, että kirjan vapautusilmoitus tehhään vasta siinä vaiheessa, kun kirjan meinaa päästää villisti vapauteen, tai vaihtoehtoisesti kontrolloidusti antaa jollekin toiselle luettavaksi.

Paljon olen saanut hyviä neuvoja bookcrossingin suomenkieliseltä foorumilta, rohkeasti vain kyselemällä. Siellä kyllä on nopsaa kysymyksiin vastaaminen, ei tartte päivä tolokulla odottaa mieltä kaihertavaan kysymykseen informaatioo.

Ikimuistoinen oli myös ens kerta, kun osallistuin kuukausiarvontaan sivustolla. Taisipa olla saman vuoden syyskuu vielä.
Eräänä aamuna, lokakuun alkupäivinä, kun menin aamuhämärissä käymään postilaatikollani, oli se ihan täyteen ympätty kirjapaketteja! Voi sitä ilon ja riemun tunnetta, mikä sydämeni silloin valtasi! Minä voitin arvonnan!!!!!!
Silloin syyskuun arvonnassa oli mukana muistaakseni lähemmäs 30 jäsentä, joten kirjasade oli valtaisa lokakuussa!
Tottapa siitä tuli sitten mulle hommaa, sillä aina joka kuukausiarvonnan voittajan on pistettävä foorumille uusi arvonta ja kerättävä osoitetiedot uusilta osallistujilta arvontaansa varten.
Sitten kuukauden lopussa arvotaan voittaja ja valevoittaja, jolle voittaja lähettää kirjan, kun muut osallistujat saavat voittajan osoitetiedot.
Voittajaa ei kerrota foorumilla koskaan etukäteen, vaan voitto napsahtaa aina yllärinä! Siinä tuo jutun suola ja sokeri onkin. Koskaan ei voi etukäteen tietää, kuka on voittaja. Vasta sitten, kun voittaja ilmoittaa foorumilla saamistaan kirjoista.

Olen jälkeenpäin voittanut arvonnan toistamiseenkin, vaan silloin ei ollut nuin paljon osallistujia, eikä voittokaan enää vaikuttanut niin syvällisesti, vaikka tottapa se mieltä lämmitti.

Ensin ajattelin, etten juhlista merkkipäivääni millään tavalla, enkä varsinkaan arvontaa laita foorumille, vaan toisinpa kävi. Siellä se on, foorumilla, seittemän-vuotisarvonta :) Pienin lisämaustein.

Tänä kesänä sitten vihdoin täällä Ähtärissä avautui ensimmäinen bc-vapautushylly tuossa viime kuun loppupuolella. Virallinen päivä oli kesälehdessä ilmoitettu 1.6. kamalan pienellä präntillä, mutta huomasin kirjaston fb-sivuilta kuvat jo muistaakseni 24.5.
Tällä viikolla kävin sitten ekaa kertaa katastaan hyllykön ja olihan siellä muutama kirja, vaan mukaan sopi vielä muovipussillinen minun tuomia kirjoja, sellaisia jytkyopuksia, joita ei huvita postittaa kellekään.
Eilen sitten kirjastolla kirjoittajaseuran tapaamisen jäläkeen, käydessäni ihan kirjaston puolella, kyselin tiskin takana olleelta nuorelta naiselta, että tuleeko kirjaston bc-hylly jäämään, vai onko se vain tämän kesän juttu. Haasteltiin siinä sitten jokunen tovi bookcrossingista. Hän oli löytänyt ekan bc-kirjansa muutama vuosi sitten Seinäjoen rautatieasemalta ja rekisteröitynyt silloin sivustolle. Oli kyllä mukavaa haastella näin kivasta harrastuksesta ihan uuden ihmisen kanssa :) Siitä tuli niin hyvä mieli mulle!

Seittemän vuotta sitten tapahtui muutakin Suurta ja Ihmeellistä! Minusta tuli täti kolomannen kerran! Tulevana viikonloppuna juhlistetaan veljen poijan synttäreitä mummulassa. Odotan tuota hetkeä, kuin kuuta nousevaa! Toiveissa on tavata tämä poikanelikko pitkästä aikaa yhtä aikaa :) Ja toivonpa pienesti, että pääsisin myös ekaa kertaa tapaamaan toisen pikkuveljen morsmaikun! Siitä tulee kyllä jännittävä päivä, kaikkinensa!!!!!

Ja Suomi voitti toisen kerran lätkän MM-kultaa kyseisenä keväänä( 2011 )!
Muistan, kun olimme nuoremman velipojan ja hänen pikkupoikiensa kanssa kyläilemässä toisen velipoitsun luona ihan kesäkuun alkupäivinä. Heille vielä odotettiin vauvaa syntyväksi. Miesporukka hehkutti netistä lätkämatseja ja soittivat silloista hittiä Poika saunoo.

- Välikommenttina: Tässä vaiheessa mulla tul täällä itku silimään, kun muistin tän hetken.

Olin just hetkee ennemmin päässyt kokeileen vauvamasua, istuimme vieretysten sohvalla juttelemassa, kun vauvamasu tulevan äidin mielestä oli niin mahdottoman kova ja pinkeä.

Kun siis miehet soittivat juutubesta Poika saunoo-biisiä ja minäkin käväsin vilkaseen läppärillä pyörivää musavideota, jossa sellainen pikkupoika istui saunan lauteilla. Het siinä hetkessä mulle tuli sisäinen tunne, että pikkuveli saa pojan! En tiedä, mistä moinen vahva tunne mulle tuli, se vaan ilmestyi jostain. Aavistus ja toive, tottahan toki. Kellekään en tuosta tunne-aavistuksesta kertonut, pidin sen visusti salassa omassa mielessä.

Eipä mennyt kovin montaa hetkeä tuon vierailupäivän jäläkeen, kun pikkuveljeltä tuli tekstari luuriin, että poika on syntynyt!!!!! Voi, mä olin niin super-super-onnellinen!!!! Mun aavistus-tunne oli pitänyt paikkaansa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)