sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Sunnuntaikokkailuja

Eilen oli sitten tän vuoden ensimmäinen rehvaus Miehen kanssa. Voi että minnuu jänskätti koko päivän odotella Rakkaan Miehen kohtaamista! Oli kyllä jännää, kivaa ja mukavaa! Sain itkee ja nauraa <3
Tänään sitten heräsin kunnolla uuteen päivään himpun yli kymmenen. Aamukahvin juotua läksin parkkipaikalle katsastaan auton tilannetta. Se oli ollut pressun alla perjantain reissun jälkeen. Silloinhan täällä satoi vesiräntää, joten olikin alkuun hommaa, että sain auton päältä irroitettua pressun sen verran pois, että sain kuskin puoleisen oven auki. Auto starttasi ihan eka yrittämällä, ihme ja kumma! Sehän tek mulle torstaina tenän, en päässyt minnekään! Silloin pit soittaa porukat antaan virtaa autolle. Parkkikselta lähtiessä kysyin apuja naapuritalon rouvan mieheltä, mutta hän sanoi, että soita Korsumäelle. Joo, just varmaan soitankin ja maksaa tonneja! Mä niin vihaan nykyään tuota pariskuntaa! En kyllä juttele heille enää sen koommin!
Juu, torstai men sitten odotellessa apujoukkoja. Yön vietin porukoilla, että auton akku ol latauksessa. Siellä sitten kehittyi vahva ajatus siitä, että nyt on hankittava autoon kokonaan uusi akku, siitä en anna kyllä periksi!
Jeps, selvisin siis perjantaina Ähtäriin ja kauppareissultani omaan kotiin odotteleen viikonlopun alkua. Olin kyllä perin uupunut, kun suljin kotioven. Perjantai-ilta menikin keräillessä voimia lauantaiaamun lumihommia varten.
No, tähän päivään. Auto siis starttasi ja annoin sen olla käynnissä jokusen hetken, isäpuolen neuvojen mukaan ja irroitin sillä aikaa loputkin pressusta veks auton päältä. Sammutin auton ja laitoin lämmityspiuhaan tarkoituksena tulla sitten reilu tunnin kuluttua katsomaan, että onko lämmitys lähtenyt päälle.
Vielä mitä, ei ollut auto lämmittänyt. Älysinpäs sitten napsauttaa sisätilalämmittimen nappulaa toiseen suuntaan ja laitoin uudelleen auton ajastuksella lämmitykseen ja toivoin parasta.
No, puoli neljän pintaan tein taas reissun parkkikselle ja nyt vihdoin oli lämmitys päällä ja tuulilasi oli sulana. Nyt mulla oli sittn lukkosulaa mukana, että laitan sitä auton lukkoihin, repsikan puoleinen ovi ei auennut. Töhötin sinne lukkosulaa ja saman tein kuskin puoleiselle ovelle ja taas aukes ovet moitteettomasti. Se ikävä juttu vain, että nyt on hankittava sitten lisää lukkosulaa, se kun ment melkein kaikki tällä lisäyskerralla.
Sitten läksin parkkikselta pienelle happihyppelylenkille tielle päin, kävelin meidän risteykseen ja kiersin sieltä omalle ovelle. Mulla ei ollut kovin hyvää vaatetusta, joten sillä vain näin pikainen reitti, mutta hyvvää sekin tek!
Nyt sitten vihdoin pääsin askartelemaan ruokaa itselleni. Suunnitelmissa oli tehhä pitkästä aikaa oikeita lihapullia. Olin kaupasta sitä varten ostanut Atrian kevyt jauhelihaa. Normisti en osta jauhelihaa ruokia varten, vaan olen oppinut käyttään soijarouhetta monissa jauhelihaa vaativissa ruoissa. Nyt sitten tein suuren suuren poikkeuksen. Ihan pit etsiä keittiön kaapista amisajan ruoanvalmistukirja ja etsiä sieltä jauhelihapullan teko-ohje ja löytyihän sellainen, ei tarttenut googlettaa.
Ensiksi laitoin vajaan desin korppujauhoja likoomaan vajaaseen kahteen desiin vettä. Puristin sekaan pienen valkosipulin, kokonaisen sipulin pilkoin, suolaa, mustapippuria, maustepippuria, kaksi  kananmunaa ja lopuksi mössäsin joukkoon 400g sitä kevyt jauhelihaa.
Uuni oli lämpeemässä 225 asteeseen ja pellit olin varannut valmiiksi. Ei muuta kun sössöstä kahdella isolla lusikalla nokareita pellille leivinpaperin päälle, eka satsi vartiksi uuniin ja sohvalle istumaan ja odotteleen jännässä.
Eka satsi onnistui ihan kivasti, ei tarttenut enempää aikaa, laitoin tokan satsin uuniin ja taas se vartti odotusta.
Kun sain toisen satsin uunista, maistoin jo ekaa palluraa pelliltä. Voi että miten hyvvää se olt! Viimeksi olen saanut oikeaa jauhelihapullaa äiteen tekemänä joskus kesällä!
Minä kun en ostele kaupan jauhelihapullia, sitä tiijä, mitä mössöä ne sisältää! Jotahin kananroippeita, hyi yök!!!!!!!
Nyt mulla oli paketillinen tortillaleipäsiä odottamassa kunnon herkkuhetkeä ja olinpa ostanut jopa purkillisen Old El Paso Mild-salsasoosia, sitäkin ihka ekaa kertaa!
Lämmitin mikrossa tortillaleipästä, sille sitten jauhelihapullanen ja niskaan soosia, leipänen pakettiin ja ääntä kohden.
En nyt sanois, että uusi herkkuruoka on syntynyt, mutta söihän sitä, kun nälkä olt!
Meni siinä sitten peräti kolome tortilla-leipästä, nekin Xtran tuotteita, jotain 89snt paketti, jossa 8 kipaletta niitä lättäniä. Ekan lättänän siis mikrotin, mutta ne kaksi vimppaa söin ihan sellaisenaan.
Juu, nälätys läksi, se oli pääasia ja jauhelihapullasia jäi vielä huomisellekin päivälle.
Töllöä kun katselin, muistin jääkaapissa olevat omput ja tottahan mä kuorasin kaksi sieltä pussista. Omenoitakaan en ole kaupasta aikoihin ostanut. Nyt ainakin tiijän, että nuo halpisomput on verrattain maukkaita ja mehukkaita, että taatusti ostan niitä uudelleenkin.
Siinäpä sitä, kokkailua ja herkkuhetkiä ja ulkoilua.

2 kommenttia:

  1. Olen samoilla linjoilla noiden valmislihapullien kamaluudesta. Sellaisia en suuhuni laita. Joskus lapsille olen ostanut, kun pojat ovat vähemmän arkoja einesten suhteen, mutta 95% meidän lihapullat on omin käsin pyöriteltyjä, samoin kanapyörykät. Ainoat einekset, joita meillä silloin tällöin syödään ovat pakastepitsat ja hätätilanteissa myös ne Saarioisten roiskeläpät, joita tosin ei voi parhaalla tahdollakaan pitsaksi kehua. Pojat syövät toisinaan myös eineshamppareita, mutta minä pysyn niistäkin erossa, kun en ole mikään hampurilaisten suurin ystävä. Pitsatkin teen mieluiten itse ja ainoat hampparit, joita voin syödä, ovat itse tehtyjä.

    Olipa onni, että tulin vilkaisemaan kuulumisiasi. Tätä blogiasi lukiessa tulee aina niin hyvälle tuulelle. Ja ihanaa lukea, että rakkauskin kukoistaa edelleen. Kaikkea hyvää teille molemmille!

    VastaaPoista
  2. Minä syksyllä kerran kauppareissulla ostin kaksi täyslihahampparia. Eipä ne olleet oikein mistään kotoisin. Eivät vedä vertoja ihan grillihamppareille. Joita tulee kyllä syötyä todella todella harvoin. Muistan, että viimeksi olen ostanut täältä kylältä hampurilaisen joskus vuonna yks ja kaksi joku uuden vuoden aika. Tais olla vielä joku kasvisversio. Kaupan lättypitsaa ostan, jos haluan ihan vain helppoa helppoa ruokaa het kotiinpäästyä. Syksyllä tein itse pitsaa, johon laitoin niitä herkkusieniä ja kaikkea muutakin kivvaa ja kyllä maistui :) Hampurilaisia ei tule itte tehtyä, vaikka sämpylöitä taas tul eilen pyöräytettyäkin. On se vähän sellaista sompailua tuon kokkailun suhteen. Joskus se on ihan kivvaa ja joskus taas niin hampaat irvessä hommaa. Ihmetellä täytyy, että tein työuran ruan valmistuksen merkeissä :D No kivaa, jos olen voinut tuottaa sinulle iloa tän blogin merkeissä, tänne tulee purettua kaikki ilot ja tuskat ja paskat :D hih hih :D

    VastaaPoista

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)