torstai 4. tammikuuta 2018

Eräs merkkipäivä

Tänään on tullut täyteen tasan 1 vuotta siitä, kun lopetin viimeisenkin mielialalääkkeen.

Jes, mä olen selvinnyt!!!! Ainakin tähän saakka.

Hippusta vajaat 10 vuotta mun piti niitä nappeja käyttää, eikä silloin alkuun tullut mieleenikään kysyä hoitavalta lääkäriltä, että voinko joskus alkaa vähentään lääkitystä.
Sitten, kuin pikkuhiljaa ajatus hiipi mieleeni ja kerran yhdellä lääkärikäynnillä sitten rohkaistuin kysyä asiaa. Siitäpä se melkein vuoden projekti sitten alkoi, vähentäminen.
Olihan se jännää aikaa, kuulostella, miltä itsestä tuntuu.
Nyt on tosiaankin vuosi mennyt sen viimeisen pillerin pois jättämisestä.
Vaikka aina ei ole ollut helppoja päiviä, olen minä kuitenkin omalla tavallani selvinnyt pienistä ahdistuksen hetkistä ja itkuisuudesta. Silloin mä vaan käperryn sängylle, fleecepeiton lämpöön ja annan kyynelten tulvia ja ahdistuksen olla päällä, enkä kertaakaan niinä hetkinä ole ajatellut turvautuvani rauhoittavaan pilleriin. Olen ajatellut, että Minähän kestän tämän olon! Ja niin olen tehnyt!
Ihan tarpeeksi monta vuotta sujahti siinä nappihuurussa ja pöllyssä!
Toivon, ettei tarvitseisi enää ikuna koskaan turvautua mielialalääkkeisiin! Ei niillä asioita hoideta, päinvastoin, niillä vain siirretään ja siirretään pahaa oloa.

Mielestäni olen ollut kyllä rohkea, että uskaltauduin tälle lääkkeettömälle tielle. En ole kyllä päivääkään, enkä hetkeekään katunut.
Iloinen saan olla, että olen selvinnyt ensimmäisestä vuodesta!
Aion tänään ostaa kaupasta kivennäisvettä, pitkästä aikaa ja juoda sitä oikein korreesta lasista! Sen olen ansainnut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)