sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Ahdistuksen aamu

Olen jotakuinkin selvinnyt taas ahdistuskohtauksesta ilman rauhoittavaa. On tullut itkettyä oikein urakalla tähän aamuun. Koetin huilata tuossa sängyllä peiton lämmössä jonkin aikaa. Ajatukset risteilivät mitä hulluimmissa suunnissa, jopa kuolemassa. Siltikin sain itseni, ainakin hetkellisesti pyristeltyä pinnalle synkän mustista ajatuksista.
Oli tarkoituksena lähteä aamusta liikenteeseen, ajella käymään porukoilla. Toisinpa kävi. Heti aamusta ahdisti ajatus lähteä vesisateeseen ajamaan. Kerran tässä kesän aikana ajelin saman reitin ja silloin satoi vettä oikein kunnolla, kaikki auton lasit oli sisältä huurussa, enkä osannut tuuletusjuttua laittaa niin, että ois auttanut. Vettä tosiaan satoi niin, että auton tuulilasit oli nopeimmillaan ja sekään ei auttanut näkyvyyttä. Oli todella, todella pelottavaa ajaa autoa silloin, ihan kyyneleet oli silmissä kaiken lisäksi.
Nyt sitten aamusta pudotteli taaskin vettä ja pelkkä autolla liikenteeseen lähtö ahdisti ja päätin skipata reissun. Kuitenkin ahdistus ei jättänyt minua otteestaan, vaan olotila puski päälle apinan raivolla. Päätin selvitä tilanteesta ilman rauhoittavaa pilleriä.
Tähän saakka olen selvinnyt, mutta tiedän, ettei itkut ole vielä itketty tältä päivää. Ahdistaa niin huominenkin, mulla on heti aamusta puoli kasilta aika labraan ja sitä ennen pitää olla 12 tuntia syömättä, eikä saa aamusella ees kahvia keitellä! Lääkkeet sentään saapi ottaa pienen vesitilkan kanssa. On siis todella koettelemusten ilta ja aamu tiijossa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)