lauantai 22. heinäkuuta 2017

Murusista, palasista koottava itsensä

On taas eletty yhdet ihanat rehvit. Olen ihan murtunut tästä ikävästä ja kaipauksesta, jota sisimmässäni tunnen. Liika nopeaan aina rehvit kuluu. Tahtois niiden jatkuvan ainiaan. Olen sisältä ihan rikki ja katki poikki! Miten mä taas saan itseni vahvaksi tästä ja jaksan elää viikon yksinään? En ymmärrä. Ei ole kenenkään toisen miehen kanssa ollut tällaista, että näin vahvasti oisin ikävöinyt, tahi tuntenut. On tämä ihmeellistä!
Murusia ja palasia vain on joka puolella. Ei jaksa tehhä ruokaa, hyvä, kun jaksan juoda vettä aina sopivin väliajoin. Olen uurpunut ja väsynyt, ihan puolikoomassa vietän taas tämän päivän. Toivottavasti jo huomenna helpottaa. Kenties, tai sitten ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)