maanantai 31. lokakuuta 2016

Voin sanoa

Kyllä, minua jänskättää tämä päivä. Olen ollut hereillä jo puoli viidestä vähän reilu viiteen. Sit olin unosilla, paitsi että vähän väliä katsoin herätyskelloa, että joko kello on seitsemän vai olenko nukkunut yli herätyksen.
No, heräsin tähän päivään toistamiseen varttia vaille seitsemän ja kello tulee pian kahdeksan. Mulla on tässä vielä reilu tunteroinen aikaa kulutettavana. On tänään tiijossa lekuri-psykiatrin vastaanotolla käynti tässä aamupäivällä ja kyse on nuista lääkkeistä. tippuuko tänään toinen lääke veks, vai onko tänään junnailua ja katsotaanko uudestaan kuukauden kululttua. Se jää nähtäväksi, että mitä mieltä se lekuri sitten on. Itse ainakin voin sanoa, että mulla on viimoinen kuukausi mennyt ihmeenkin hyvin, vaikka on vähän itkettänytkin, mutta se on ymmärrettävää.
Täytyy suuren suuresti toivoa ja rukoilla, että saisin tosiaan jättää toisen kahdesta, käytössäolevista lääkkeistä pois. Ois niin ihanaaaaaaa.
Mulla on suurena tavoitteena päästä elämään lääkkeetöntä elämää vielä joku kaunis päivä. Siihen minä uskon vakaasti, että sellainenkin päivä minulle vielä koittaa. Ihan varmasti ja taatusti. PISTE.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)