lauantai 10. syyskuuta 2016

Kynttilöitä ja kyyneleitä

Tänään, jos mummu ois saanut elää, hän olisi juhlinut 86 vuotispäiväänsä. Mutta kuusitoista vuotta sitten juhlimme hänen viimeisiksi jääneet syntymäpäivät kauniissa auringon paisteisessa syyspäivässä hänen omassa kotonaan.
Meille on äidin kanssa tullut tavaksi käydä mummun haudalla aina näin kymmenes päivä viemässä kukkia. Tänään oli jopa kynttiläkin sytyttää sinne mummon muistoksi.
Kiertelimme uutta hautuumaata ja äiti kertoi, että ketä hän tunsi ja ketkä oli kenellekin tuttuja tai sukulaisia. Minut yllätti nähdä uudella puolella erään henkilön hautakivi. Voin sanoa, että taas on neiti niin muistoissaan, että ihan ärsyttää. Erään tuntemani henkilön sukulaisen hautakivi siellä oli, ei sen enempää, mutta sekin sai hätkähtämään minut. En yhtään ihmettele, että on viime aikoina eräs ihminen ollut miun unissani. No, viime yönä kylläkään ei onneksi ollut. Siis Hän, joka oli Suuri Rakkauteni ja Ihailuni kohde yläasteella. Voi paska, nyt se vaan pyörii mielessä. No, onneksi hän, ettei ne henkilöt, jotka viime yön unta veivät.

No juu, tässä istun ja enkä muuta voi. No, kahvia juon ja koitan terästäytyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on minulle sydäntälämmittävää, kiitos, että jaksoit lukea ja vielä laittaa kommenttia minulle :) HUOM! Kommentit näkyvät vasta, kun olen hyväksynyt ne :)