keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Terttu Autere: Kirjepostia


Kirjastolta viime maanantaina lainattu, kovakantinen, 177 sivuinen. Karisto Hämeenlinna 2008.

Takakansiteksti:

Lämmintunnelmainen esikoisromaani vuosisadan alun pikkukaupungista.

Iloluontoinen asessorska Ramstedt. Jenny, Alisa Ramstedtin vastikään kaupunkiin muuttanut piika. Neiti Signe Hammar, Onnen antimia lukeva ikäneito rouva Ramstedtin alakerrasta. Sonja Orell, tyttökoululainen, johon ihana maisteri Martti Fager on kääntänyt kauniit silmänsä. Agatha Pärssinen, tyttökoulun tomera johtajatar. Maikki Holm, lukiolainen, joka antaa piutpaut avioliitolle ja perheelle. Valma Lahtinen, sahan konttoristi, jonka työpöydän laatikosta löytyy silkkisukkia ja suklaarasioita. - Ja posteljooni Fager, joka kantaa laukussaan salaperäisiä kirjeitä rouva Ramstedtille.

Eletään syyskuista iltapäivää 1900-luvun alkupuolella. Kaduilla kahisevat keltaiset lehdet, Rouvasväenyhdistys puuhaa iltamia ja tyttökoululaiset käyvät Leivon konditoriassa syömässä leivoksia. Joku kapinoi, joku topakoituu, joku antaa aihetta juoruihin. Mutta kaupungin sielu ja sydän on Alisa Ramstedt - ja hänen kutkuttava kirjeystävänsä.

Terttu Autereen esikoisromaani on täynnä lämmintä tunnelmaa, väriä, ihmiskohtaloita, hennosti versovaa naisnäkökulmaa, orastavaa aikakauden muutosta.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ensalkuun lukeminen kyllä takkuili kovinkin pahasti. En oikein tykännyt lukea tätä. Kirjan fontti hyvälukuista kylläkin ja rivinväli kohtuu iso, joten se ei ollut kyllä haittana. Jotekin vaikutti alkuun, että tarinassa toisettiin asioita, kun tarinaa kerrottiin monen ihmisen näkökulmasta. Jokainen tietty oli eritelty omaksi luvuksi sen henkilön nimen alle, joka kulloinkin tarinaa kertoi. Siitä se päällekkäisyys sitten tulikin, kun kaksi ihmistä kertoi omat kokemuksensa asiasta. Tämä piirre kuitenkin poistui, kun tarina eteni. Se vaikutti positiivisesti lukemiseeni. Eilen illalla sitten urakoin kirjan loppuun tiskien tiskauksen jäläkeen ja sainkin kirjan päätökseen 20:28 :) Ihme ja kumma! Eipä siinä mennytkään, kuin 9 päivää! Muutenkin kirjojen lukeminen tänä vuonna tuntunut työläältä hommalta. Nyt vasta luettuja opuksia tälle vuotta kertynyt 24, mikä on Todella vähän! No, hyvä, että pääsen siirtymään seuraavaan kirjaston kirjaan, kun lainassa on viisi opusta ja siis luettavana vielä neljä.
Menee muuten muutkin Autereen kirjat toivelistalle, sillä täytyyhän sitä itse kokea, että kuinka kirjoittaja kehittyy, kun tämäkin opus jo 10 vuotta vanha.

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Töppöstä töppöstä viikkoa!

Uusi viikko on aluillaan. Ähtärissä alkoi aamusade ennen puoli kasia, kun olin tässä läppärillä aamusuhveen kera. Piti lähtee tässä aamun tunteina käymään kasteleen hautuumaan kukkaset, mutta sit alkoi sade ja ajattelin,ettei mun tartte lähtee kiikuttaan kastelukannuja haudoille. Vettä tiputtelee kuuroittain, hetkin on hiljaista ja taas kohina kuuluu. Tiijän kummiskin, että haudoilla on uusia kukkasia ja kenties kummiskin käväsen katastaan kukkaset, vaikkei ne nyt kastelua tartteiskaan. Ois kiikutettava pari pakettia kylälle postiin, joten autokeikkaa saatan tässä kummiskin tehhä.

Mua tuossa viikonloppuna huvitti eräs asia. Mulla kun on luvussa tällä hetkin monta eri opusta.
Omia kirjoja on neljä: Jenni Haukio: Katso pohjoista taivasta sivulla 120, Henna Helmi Heinonen Pala omaa taivasta sivulla 259, Catherine Cookson Ikuisesti sinun sivulla 46, E. L. James: Fifty shades Sidottu sivulla 52, kirjaston opus Terttu Autere: Kirjepostia sivulla 103. Mua vaan huvittaa, että miksi mä oikein haalin näin monta opusta kerralla lukuun? Miksi ei vaan voi lukea vain yhtä kirjaa kerralla? Vaan ei, pittää hypätä kirjasta toiseen ja tunnelmasta toiseen. Maailmassa on niin paljon lukemattomia kirjoja, että oikein ärsyttää ja joka vuos tullee uusia, kääks! Ja kummiskin lukeminen on kuin työtä, ei ihan joka hetki kiinnosta olla nenu kirjassa kiinni, vaan pittää välleen tössätä muutakin. Kenties se on sitten sitä, että koitan olla tekevinäni koko ajan jotain, kun en ole työelämässä. Vaan kyllä mä osaan olla joutenkin, just viikonloppuna harrastin sitä. Annoin ajatusteni juosta ja pötköttelin sängyllä ja katselin puita makkarin ikkunasta. En mitenkään haaveillut mistäkään, kunhan ajatukset lenti omia ratojaan. Se ol kivvaa!
Mukavaa viikkoa sinulle and minulle :D

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Pian 7 vuotta rakasta harrastusta


Löytyi sentään googlen kautta kirjan kansikuva, jollaisen opuksen löysin kesällä 2011 silloisen siwan kassalta. Tuo kirjan nimi Kohtalon lapset ol kyllä vallan kohtalokas minulle, sillä tämä harrastus vei minut mennessään!

En enää jaksa muistaa, mistä kautta eksyin kyseisenä kesäkuun päivänä bookcrossing-sivustolle rekisteröitymään ja etsimään sivustolta villisti vapautettuja kirjoja. Kyläreissu oli tuottoisa ja olin ihan super-onnellinen tästä kirjasta!

Siitä alkoi urakka. Kävin ostaan kirjakaupasta tarrapaperia ja aloin kopioida sivustolta, vai oliko googlesta bookcrossingin tekstejä laputustarroja varten. Leikkasin ja liimasin sanoja sitten tarroiksi.

En vielä silloin alussa tiennyt, että kirjan vapautusilmoitus tehhään vasta siinä vaiheessa, kun kirjan meinaa päästää villisti vapauteen, tai vaihtoehtoisesti kontrolloidusti antaa jollekin toiselle luettavaksi.

Paljon olen saanut hyviä neuvoja bookcrossingin suomenkieliseltä foorumilta, rohkeasti vain kyselemällä. Siellä kyllä on nopsaa kysymyksiin vastaaminen, ei tartte päivä tolokulla odottaa mieltä kaihertavaan kysymykseen informaatioo.

Ikimuistoinen oli myös ens kerta, kun osallistuin kuukausiarvontaan sivustolla. Taisipa olla saman vuoden syyskuu vielä.
Eräänä aamuna, lokakuun alkupäivinä, kun menin aamuhämärissä käymään postilaatikollani, oli se ihan täyteen ympätty kirjapaketteja! Voi sitä ilon ja riemun tunnetta, mikä sydämeni silloin valtasi! Minä voitin arvonnan!!!!!!
Silloin syyskuun arvonnassa oli mukana muistaakseni lähemmäs 30 jäsentä, joten kirjasade oli valtaisa lokakuussa!
Tottapa siitä tuli sitten mulle hommaa, sillä aina joka kuukausiarvonnan voittajan on pistettävä foorumille uusi arvonta ja kerättävä osoitetiedot uusilta osallistujilta arvontaansa varten.
Sitten kuukauden lopussa arvotaan voittaja ja valevoittaja, jolle voittaja lähettää kirjan, kun muut osallistujat saavat voittajan osoitetiedot.
Voittajaa ei kerrota foorumilla koskaan etukäteen, vaan voitto napsahtaa aina yllärinä! Siinä tuo jutun suola ja sokeri onkin. Koskaan ei voi etukäteen tietää, kuka on voittaja. Vasta sitten, kun voittaja ilmoittaa foorumilla saamistaan kirjoista.

Olen jälkeenpäin voittanut arvonnan toistamiseenkin, vaan silloin ei ollut nuin paljon osallistujia, eikä voittokaan enää vaikuttanut niin syvällisesti, vaikka tottapa se mieltä lämmitti.

Ensin ajattelin, etten juhlista merkkipäivääni millään tavalla, enkä varsinkaan arvontaa laita foorumille, vaan toisinpa kävi. Siellä se on, foorumilla, seittemän-vuotisarvonta :) Pienin lisämaustein.

Tänä kesänä sitten vihdoin täällä Ähtärissä avautui ensimmäinen bc-vapautushylly tuossa viime kuun loppupuolella. Virallinen päivä oli kesälehdessä ilmoitettu 1.6. kamalan pienellä präntillä, mutta huomasin kirjaston fb-sivuilta kuvat jo muistaakseni 24.5.
Tällä viikolla kävin sitten ekaa kertaa katastaan hyllykön ja olihan siellä muutama kirja, vaan mukaan sopi vielä muovipussillinen minun tuomia kirjoja, sellaisia jytkyopuksia, joita ei huvita postittaa kellekään.
Eilen sitten kirjastolla kirjoittajaseuran tapaamisen jäläkeen, käydessäni ihan kirjaston puolella, kyselin tiskin takana olleelta nuorelta naiselta, että tuleeko kirjaston bc-hylly jäämään, vai onko se vain tämän kesän juttu. Haasteltiin siinä sitten jokunen tovi bookcrossingista. Hän oli löytänyt ekan bc-kirjansa muutama vuosi sitten Seinäjoen rautatieasemalta ja rekisteröitynyt silloin sivustolle. Oli kyllä mukavaa haastella näin kivasta harrastuksesta ihan uuden ihmisen kanssa :) Siitä tuli niin hyvä mieli mulle!

Seittemän vuotta sitten tapahtui muutakin Suurta ja Ihmeellistä! Minusta tuli täti kolomannen kerran! Tulevana viikonloppuna juhlistetaan veljen poijan synttäreitä mummulassa. Odotan tuota hetkeä, kuin kuuta nousevaa! Toiveissa on tavata tämä poikanelikko pitkästä aikaa yhtä aikaa :) Ja toivonpa pienesti, että pääsisin myös ekaa kertaa tapaamaan toisen pikkuveljen morsmaikun! Siitä tulee kyllä jännittävä päivä, kaikkinensa!!!!!

Ja Suomi voitti toisen kerran lätkän MM-kultaa kyseisenä keväänä( 2011 )!
Muistan, kun olimme nuoremman velipojan ja hänen pikkupoikiensa kanssa kyläilemässä toisen velipoitsun luona ihan kesäkuun alkupäivinä. Heille vielä odotettiin vauvaa syntyväksi. Miesporukka hehkutti netistä lätkämatseja ja soittivat silloista hittiä Poika saunoo.

- Välikommenttina: Tässä vaiheessa mulla tul täällä itku silimään, kun muistin tän hetken.

Olin just hetkee ennemmin päässyt kokeileen vauvamasua, istuimme vieretysten sohvalla juttelemassa, kun vauvamasu tulevan äidin mielestä oli niin mahdottoman kova ja pinkeä.

Kun siis miehet soittivat juutubesta Poika saunoo-biisiä ja minäkin käväsin vilkaseen läppärillä pyörivää musavideota, jossa sellainen pikkupoika istui saunan lauteilla. Het siinä hetkessä mulle tuli sisäinen tunne, että pikkuveli saa pojan! En tiedä, mistä moinen vahva tunne mulle tuli, se vaan ilmestyi jostain. Aavistus ja toive, tottahan toki. Kellekään en tuosta tunne-aavistuksesta kertonut, pidin sen visusti salassa omassa mielessä.

Eipä mennyt kovin montaa hetkeä tuon vierailupäivän jäläkeen, kun pikkuveljeltä tuli tekstari luuriin, että poika on syntynyt!!!!! Voi, mä olin niin super-super-onnellinen!!!! Mun aavistus-tunne oli pitänyt paikkaansa!



tiistai 5. kesäkuuta 2018

Ihana hiljaisuus

Mulla on ollut ihana hiljaisuus männälauantain iltapäivä kahden jälkeen.
Silloin nuo rääkyvät-kiljuvat-raivoovat naapurit läks ja kämppä on tyhjänä. Mikä ihana ja autuus!

Vuosi ja neljä kuukautta sitä rääkymiskonserttia ja kiljunta-raivontaa piti kestää joka helvetin yö!
Ol ihan pakko mennä peltorit korvilla sänkyyn, että sai nukuttua! Mä kestin sen!!!!!

On tässä vuosien saatossa niin ihmeellistä naapuria saanut kestää.
On amerikan omistajaa, suotuveneen pihassaan pitäjää-ulkonotskia polttavaa, että sai pelätä, milloin aita syttyy ilmiliekkeihin! On ollut hevin renkuttajaa, joka ei kyllä yhtään välittänyt mistään hiljaisuusajoista, vaan renkutti heviä aamuun saakka! Tuo notskiäijä jopa potki omaa koiraansa mahaan, kun lähtivät koko konkkaronkka kävellen, kait hakeen autoo kylältä, sit heille ilmaantui toinenkin koira, jota varmaan sitäkin potki ihan onnessaan!Oikeen eläinrääkkääjiä!
Mutta nää viimesimmät viljeli roskapussejaan pihaansa ja pitivät autoaan pihatiellä alvariinsa tukkeena, tiellä, joka on tarkoitettu hälyytysajoneuvoille, se lukee järjestyssäännöissäkin! Minä niin vittuunnuin jo keväällä, kun meno ei muuttunut, että kopioin säännöistä kohdan, jossa sanotaan just nuista hälyytysajoneuvoista ja lisäsin vielä oman kommentin, niin vissiin siitä ottivat nokkiinsa. Vittu, jos ei osaa järjestyssääntöjä lukee, niin joutavat kyllä muuttaan! Ja sit se sätkillä kärryyttely, hyi helevetti sentään!
Saa nähhä, millainen raivooja siihen seuraavaksi muuttaa. Tuossa naapuritalossakin on kaksi kämppää tyhjillään. Ja vuokrat ja vesimaksut ne vaan nousee joka helevetin vuos! Just eilen tein netitse asumistuen korjauksen ja kuskasin kaupungintalolle uuden vuokranmaksulapun tulevasta vuokrasta, kun en mä osaa mitään sähköisesti lähettää ja ol muutakin asiaa kylille eilen.
Vuokralappujen kyljessä ol tuttuun tapaan saatekirje, että pidempään olevista vieraista pitää ilmoittaa, että niistä pitää maksaa jo vesimaksua! Että nykyiset, eikä tulevatkaan vesimaksut, elokuussa jo 28 euroa/hlö ei korvaa vedenkulutusta. Eihän ne maksut oo koskaan olleet kaupungin ukkojen ja akkojen mielestä korvanneet menetystä, kun nää uudet työntekijät tul vanhojen tilalle! Joka helevetin kerta, kun tulee puolivuosittain maksulaput, on maksuja korotettu ja tuntuvasti!
Sitä se teettää, kun hankitaan niitä helevetin pandoja tänne! Ei niistä voitolle päästä, se on saletti saatana!
Paska paikka, mutta pakko on asua ja kestää!

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Mieli synkkeni

Voi kumpa pääsisin uppoutumaan lämpöiseen ja pumpulin pehmoiseen pussukkaan. Olisin siellä ihan uppeluksissa nämä paskat päivät. Koko kroppa kipuilee, jäytää sieltä ja täältä ja ärsyttää, ketuttaa, ottaa kupoliin, itkettää, raivostuttaa. Mikään ei kiinnosta paskan vertaa.
Ulkonakin aurinko ment piliveen puoli kahdentoista aikaan. Nyt jo par kertaa kuulunut ropsauttavan vettä ulukona. Hyvä juttu. Tulis vaan oikein kunnolla vettä, kyllä sitä rutikuiva ja metsäpalovaarainen luonto kipeästi kaipaa! Ja metsien eläimet myös.

torstai 31. toukokuuta 2018

Kukkakaalipitsa


Tässä on nyt jonniin näköinen luurikuva tuosta aamupäivällä tekemästäni kukkakaalipitsasta. Ohje on uusimman Yhteishyvä-lehden ruokalehtisestä. Lehti tuli jo jokunen aika sitten ja tämä pisti kyllä het silimään niin, että pistin ainekset puutoslistalle ja ostinpa hiukan extraakin.
Ohjeessa mainittiin punainen pesto. Ekaa kertaa etsin kaupasta sellaista. Löytyipä sit chilitahna ja inkivääritahna. Kaikki kolome pienissä lasipurkeissa. Olhan ne ostettava.
Kukkakaali ei ollut ikävä kyllä kotimaista, ol vain ranskalaista kukkakaalia, joka maksoi reilut kolme euroa. Mut halusin tehhä tätä tänään, joten piti tyytyä siihen. Onneksi oli Närpiön kirsikkatomaatteja, vain 98 snt rasia, ostin kaksi, että saan herkutella toisella.
Kukkakaali siis siivutettiin pesun jälkeen leivinpaperin päälle.
Jauheliha ruskistettiin, lisäsin tavallista sipulia ja valkosipulia( ei ollut ohjeessa ), heitin mausteeksi maustepippuria, mustapippuria, valkopippuria, paprikajauhetta ja ohjeessa ollutta pitsamaustetta ja suolaa ropsaus.
Peston (3rkl) joukkoon inkivääritahnaa ja chilitahnaa, sit vaan levitin mönjän kukkakaalien päälle, siihen jauhelihajutska, puolitin kirsikkatomaatit, laitoin joukkoon ja pinnalle juustoraastetta (kotimaista emmentaalia valmiina raasteena, helpotin hommaa) ja koko komeus uuniin 225 asteeseen reilu vartiksi.
Kukkakaalit jäipi kivan rapsakoiksi, niin kuin ohjeessa olt. Ja voin sannoo, että jos kukkakaalista tykkään, niin tämä ol kyllä hyvvää ja kivan tulista. Jääpi sellainen jälkitulisuus suuhun :D
Mun mielestä on parempaa, kuin taikinapohjallinen pitsa ja aion kyllä tehhä tätä vielä kotimaisestakin kukkakaalista.

Tein mä lisäksi samalla uunin lämmöllä vielä sämpylätaikinasta ihan vain peltileipää. Tein siis puolen litran sämpylätaikinan ja viskasin sen uuniin paistumaan. Hyvvää ol sekkiin tuon kukkakaalihässäkän kera. Slurps, sanon minä!

Kirjankansibingo kesäksi 2018


Huomasinpas ihan äsken tuolta Oksan hyllyltä-blogista tämän veikiän kirjankansibingon kuvan ja tottapa mun oli tulostettava tämä kuva itselleni ja laitettava itseni likoon tähän kivaan kesäjutskaan :)
Koskaan aiemmin en ole moiseen osallistunut, mutta nytpä koetan onneani :)
Oksan hyllyltä-blogista luin, että ensimmäisen kirjankansibingon oli tehnyt Kirjakaapin kummitus-blogia pitävä kesällä 2015.
Kirjankansibingon ajatuksena on, että laittaa ruudukkoon ruksin sille kohtaa, johon kirjan kannen kuva parhaiten sopii. Bingo muodostuu sitten viiden pysty- vaaka- tai vinoruuduista. Kaikenlaiset kirjat ovat mukana, että voipi lukea mieltymyksensä mukaan joko faktaa tahi fiktiota. Palkintona on se sopivan kirjan kannen etsimisen ja löytämisen ilo ja tottapa mahtavat lukuelämykset! Jes! Bingoilu päättyy sitten sunnuntaina 19.8.2018.