lauantai 16. syyskuuta 2017

Radio Novan pisteet roimasti pakkasen puolella

Teinpä aamuisella nettikierroksella aikamoisen havainnon. Nyt on jotkut räppärit tehneet jotain ihme irvailuvideoita Jari Sillanpään huume-epäilykohusta ja tietenkin radio novan on pitänyt jakaa videojuttulinkkiä sivuillaan. Että mua sitten raivostuttaa, että kehtaavatkin jakaa moisia päivityksiä! Ois ollut mielestäni paljon hienompaa olla jakamatta moista paskaa tuutistaan!  Joku Novan Mikko oli sen päivityksen jakanut novan sivustolla.
Kyllä on novan pisteet nyt pahasti pakkasen puolella! En voi muuten asiaa ilmasta, kun että raivostuttaa sunnattomasti!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Päivä pilalla heti aamusta

Nettikierroksella huomasin tutun nimen erään nettilenden linkistä. Vuosien takaisesta luuri-ihastuksesta oli tehty lehtijuttu! Tottahan sitä piti pääpiirteittäin katsella. Kyllä tais olla sama ihminen, jonka tapasin kerran kesällä 1999. Juttu oli lähtenyt kirjeenvaihdosta, joka melko nopsaan siirtyi luurin tekstiviestirumbaksi. Oli melko siirappisia ne viestit. Mutta kuinkas kävikään, kun ihminen tuli sitten kesällä luokseni. Ei halauksia, ei pusuja, ei mitään. Ihan, kuin mitään siirappisia viestejä ei ois ollutkaan koskaan. Mikään ei kipinöinyt ja kuitenkin ihminen oli koiransa kanssa luonani puolitoista viikkoa ruokittavana! Emme ees nukkuneet samassa sängyssä. Aina iltaisin, kun minä menin nukkumaan, ihminen jäi pelaan nintendoa, joka oli veljiltäni lainassa. Minä käytin koiraa lenkillä ja kusitusreissuilla, tein ruoan, pesin pyykit. Ihminen ei tehnyt yhtään mitään. En ymmärrä, kuinka jaksoin tuon ajan olla ihmisen kanssa samassa kämpässä.
Olin helpottunut, kun tuli sitten päivä, että ihminen pakkasi tavaransa ja sanoi adjöö. Eniten mulle tuli sen koiraa ikävä.
Olipas siis karseen kauhee kokemus nähä juttu kyseisestä ihmisestä aamun nettikierroksella. Koko päivää on sitten seurannut huono fiilis ja paskamainen olo. En ees päikkäreitä saanut nukuttua. Piti ottaa imuri esiin ja imuroida kämpästä ees enimmät pölypallerot veks.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Aamu ilman kahvia

Täällä olen herännyt jo puoli tuntia sitten, kymmenen yli viisi tähän uuteen viikkoon. Olin hereillä jo ennen herätyskellon soittoa. Ihan kohtalaisen hyvin sain nukuttua. Menin illalla sänkyyn jo puoli kasilta, että saisin edes jonkinmoiset unet nukuttua, ennen liikenteeseen lähtöä. Onneksi tuota matkaa ei ole kovin montaa kilometriä tuonne sairaalalle.
Täällä olen siis kovasti yrittänyt saada silmiä tottumaan tähän aamuun. Vielä ei voi sanoa, että millainen päivästä tulee, ulkona on pimeää. Pihan puolella sentään jo palaa ulkovalot, vaan tuolla tien puolella ei vielä pala katuvalot.
Suunnittelin pientä kauppareissuakin täksi päiväksi. Saa nähä, teenkö sen samalla reissulla, vai tulenko hörppäämään ne aamusuhveet kotiin ja sitten vasta teen kauppareissun. Sen näkee.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Ahdistuksen aamu

Olen jotakuinkin selvinnyt taas ahdistuskohtauksesta ilman rauhoittavaa. On tullut itkettyä oikein urakalla tähän aamuun. Koetin huilata tuossa sängyllä peiton lämmössä jonkin aikaa. Ajatukset risteilivät mitä hulluimmissa suunnissa, jopa kuolemassa. Siltikin sain itseni, ainakin hetkellisesti pyristeltyä pinnalle synkän mustista ajatuksista.
Oli tarkoituksena lähteä aamusta liikenteeseen, ajella käymään porukoilla. Toisinpa kävi. Heti aamusta ahdisti ajatus lähteä vesisateeseen ajamaan. Kerran tässä kesän aikana ajelin saman reitin ja silloin satoi vettä oikein kunnolla, kaikki auton lasit oli sisältä huurussa, enkä osannut tuuletusjuttua laittaa niin, että ois auttanut. Vettä tosiaan satoi niin, että auton tuulilasit oli nopeimmillaan ja sekään ei auttanut näkyvyyttä. Oli todella, todella pelottavaa ajaa autoa silloin, ihan kyyneleet oli silmissä kaiken lisäksi.
Nyt sitten aamusta pudotteli taaskin vettä ja pelkkä autolla liikenteeseen lähtö ahdisti ja päätin skipata reissun. Kuitenkin ahdistus ei jättänyt minua otteestaan, vaan olotila puski päälle apinan raivolla. Päätin selvitä tilanteesta ilman rauhoittavaa pilleriä.
Tähän saakka olen selvinnyt, mutta tiedän, ettei itkut ole vielä itketty tältä päivää. Ahdistaa niin huominenkin, mulla on heti aamusta puoli kasilta aika labraan ja sitä ennen pitää olla 12 tuntia syömättä, eikä saa aamusella ees kahvia keitellä! Lääkkeet sentään saapi ottaa pienen vesitilkan kanssa. On siis todella koettelemusten ilta ja aamu tiijossa!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Päivi Lukkarila & Emilia Mäkinen: En ikinä luovuta


Torstaina  7.9.2017 Cdon.comista koetin tilata, mutta eilen tuli tieto, että on tilapäisesti loppu, vaikka justaan elokuussa ilmestyi.
Tein reissun kirjakauppaan ja löytyi onneksi hyllystä :) 21,90e, kovakantinen, 261 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna, Tallinnassa 2017 painettu.

Takakansiteksti:
" Olen asettanut itselleni tavoitteen, joka on unelmanani ollut jo useamman vuoden; kirjoitan kirjan. Kyllä, ihan oikean kirjan."
Emilia asuu pikkupaikkakunnalla, käy seitsemättä luokkaa, ratsastaa, valokuvaa, kirjoittaa kertomuksia, rakastaa vampyyritarinoita ja viettää aikaansa kavereiden kanssa. Yhtenä syyskuun päivänä kaikki muuttuu. Emilia ei saa enää mennä talliin tai maneesiin, vapaan elämän tilalle tulevat sairaalan eristyshuone, sytostaattihoidot, rajut infektiot ja lopulta myös kantasolusiirre. Kuitenkin aina, kun vain on mahdollista, hän haluaa ratsastaa.
Koskettava, elämänkerrallinen kirja vaikeasta sairaudesta, ystävyydestä ja periksiantamattomuudesta.

Sekaisin syksystä 2017-kirja.

8.9.2017: Nyt pääsen loppupäiväksi syventymään tämän kirjan pariin oikein kunnolla, kun turhake-pokkari on luettu loppuun tämän tieltä.
Koskettavaa tarinaa ollut tähän saakka. Lyhyitä lukuja onneksi, joten melko nopsalukuinen. 
9.9.2017: Tämä on kyllä sellainen kirja, jota en pysty yhtä soittoa lukea. Välistä on pakko pitää lukupausseja. Vaikka tarinassa on mukavaa hevostalli-juttuakin, niin koko aika odotan vain, että koska se sairaalajuttu alkaa ja kyllähän tässä aika usein sairaalasta kerrotaan ja sairauden tilasta. 
16:52 sain luettua tämän loppuun. Tämän päivän aikana tuli urakoitua useampi luku. En kyllä yhtään kadu, että tulin hankkineeksi tämän kirjan tätä Sekaisin syksystä 2017-juttua varten. Jollen olisi alkanut etsiä kuumeisesti uutuuskirjaa syksyn tarjonnasta, tuskinpa olisin tähän kirjaan muuten törmännyt.
Kirjassa on mukana pieniä tarinoita ja kirjan sivulla 147 alkaa Kaksi Puuta-tarina ja oi, miten kauniisti kuvattu ja ihana tarina se oli!
Sivulla 183 on Yksinäisen Mummon tarina, joka on kyllä surullisen ihana, saa miltei kyyneleet silmiini.
Sivulla 202 alkava teksti herkistää kyllä mielen. Koetan kovasti olla kyynelehtimättä.
Kunnes sitten, kirjan päätössanoja lukiessani kyyneleet vihdoin valtaavat silmäni ja lukeminen käy vaikeaksi.
Ei voi mitään, tämä on ihanan vaikuttavan koskettavan hieno tarina nuoren tytön kohtalosta. Tätä lukiessa kyllä pystyi eläytymään tytön kokemaan sairaalamiljööseen.
Kerta kaikkiaan hienosti kirjoitettu kirja! Kannatti lukea!

Kirja jääpi odottelemaan uuden kotinsa osoitetta, että kenelle Sekaisin syksystä 2017-ryhmäläisistä tämä matkaapi.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Barbara Cartland: Herttua ja papin tytär

Tämän parempaa kansikuvaa ei googlessa tälle pokkarille ollut, tämäkin on joku huutonetin kuva, mutta tällainen kansi tässä pokkarissa.
Alkuperäisen teoksen nimi: The duke and the preacher`s daughter.
Kirjapaino: Elanders Boktryckeri AB, Kungasbacka 1984, Julkaisija Winthers Forlags ApS Helsinki.
Suomentaja: M. Nopanen.

 Takakansiteksti:
Kun Kingswoodin herttua kuulee, että hänen nuori serkkunsa ja perillisensä, Richard, tappaa miehen uskottoman naisen vilpillisyyden vuoksi, se vain vahvistaa herttuan aiempaa käsitystä. Kaikki naiset ovat samanlaisia - epäluotettavia, kevytmielisiä ja pinnallisia. Hän on vannonut, ettei ikinä mene naimisiin. Mutta hänen on yritettävä löytää Richardille vaimo, joka saisi nuorukaisen unohtamaan ja josta joskus vielä tulisi Kingswoodin herttuatar.

Omat tunnelmat kirjasta:
3.10.2014: Kiitos ihanasta Cartlandin kirjasta, näitä ei ole koskaan liikaa :) 
4.9.2017: Tämä pääsee seuraavaksi lukuvuoroon :) 
8.9.2017: Hetki sitten, 16:01 sain luettua tämän 188 sivuisen pokkarin. Tarinassa oli het vilisemällä kirjoitusvirheitä. Yhdelläkin sivulla Benedictan nimi oli kolmenlaisessa versiossa! Oli todella ärsyttävää lukea, kun tekstiä ei varmastikaan ollut luettu kertaakaan sen suomentamisen jälkeen. Jossain kohdin oli sellaisia sanoja, joista ei kyllä ottanut suurennuslasillakaan selkoo, että mitä kyseinen sana oikein tarkoitti.
Ihan kiva tarina muuten, vaikkei mitenkään sykähdyttänyt, vaikkakin lopussa hehkutettiin herttuan ja papin tyttären autuutta ja ihanaa rakkautta. 

maanantai 4. syyskuuta 2017

Sarah Morgan: Lumihiutaleiden alla


3.11.2015 huutonetin kautta, 3.70e postikuluineen, harlekiinipokkari 366 sivua, suomentanut Virpi Kuusela, Tukholma 2014.

Takakansiteksti:
Lapsena Kayla Green rakasti joulua. Nyt hän haluaa vain, että joulu on ohi - mahdollisimman pian! Kun työ vi hänet talviseen Vermontiin laatimaan sopimusta uuden asiakkaan kanssa, hän on kiitollinen saadessaan tekosyyn vältellä joulunpyhiä.
Jackson O´Neil jätti menestyvän yrityksensä palatakseen kotiin pelastamaa suvun lomakylän konkurssilta. Saatuaan markkinointivelho Kayla Greenin suunnittelemaan markkinointikampanjaa yritykselleen hän uskoo menestyksen häämöttävän horisontissa. Se, että heidän välillään sinkoilee niin paljon kipinöitä, että niistä riittäisi virtaa koko Vermontin jouluvaloille, on vain bonusta!
Kayla on asiantuntija omassa työssään, mutta pulassa Jacksonin kanssa. Jackson saa hänet haaveileman onnellisesta loput ja se on pelottavaa. Tehoaako joulun taika viimein myös naiseen,joka ei ole siihen pitkään aikaan uskonut?

Omat tunnelmat kirjasta:
29.8.2016:Olen päässyt lukuun kolme jo. Ihanaa luettavaa :) 
3.9.2016: Luku 15 on aluillaan ja kirjassa taitaapi olla 19 lukua, että loppupuolella olen jo. 
Lukuun 16 pääsin. Miksi ihmeessä aina seksissä mennään loppuun saakka ja heti. " Hän otti kondomin ja työntyi sisään." Plaa plaa plaa. Vois olla jotain herkkää kerrotaakin, mutta ei, heti vaan aktiin. Pläh. Jää lukematta loppuun. 
4.9.2017: Otanpa tämän takaisin lukuun, kun kirja ollut lootassa päivän päälle vuoden. Ollut niin mielessä tämä pokkarin tarina, että onhan tämä saatettava loppuun saakka :) 
Reilu tunnin verran luin tätä kirjan loppupuolta ja sain pokkarin päätökseen 16:41. Ihan mukava loppu tarinalla tässä vaiheessa. Tällehän on tullut jatkoakin, en tiijä, kuinka monta opusta, eikä niin kiinnostakaan. Hyvä, kun sain tän luettua viimoiselle sivulle saakka ja saan opuksen pois mielestäni :)